Aurinko paistaa jälleen ja on hyvä päivä.  Minua haukotuttaa ja aamupäivän menemisten jälkeen tunnen jo olevani valmis yöpuulle.  Perjantaina kävin lääkärissä ja sain kuurin kohta kolme viikkoa kestäneeseen köhään: keuhkoputkentulehdukseksi sitä arveltiin.  En ole jaksanut ajatella omaa oloani, kun huoli toisesta on painanut mieltä.  Ystävä voi onneksi nyt hyvin.

Yllä kuvassa on kuoroni puheenjohtajan nuija.  Sillä pamautetaan virallisiksi kaikki kokouspäätökset.  Nuija vietti yhden yön minun luonani tässä joku viikko sitten.  Olin lähdössä kuoron kokouksesta, kun huomasin, että takkiani ei näy missään.  Ai niin, se taisi unohtua kanttorien työhuoneeseen, jossa tein hommia ennen kokouksen alkua.  Puhelin ja työhuoneen sekä kotini avaimet olivat takin taskussa.  Jäin odottamaan kanttoria, että hän tulisi avaamaan huoneensa oven.  Ennen kuin ehdin sanoa mitään, HÄN alkoi kaivella taskujaan ja kysyi sitten, voisinko tulla avaamaan työhuoneen oven.  Mitä??!  Ei voi olla totta...  Myöskään hänellä ei ollut avaimia!

Niinpä tavarani viettivät yön kirkolla ja kokouksessa käytetyt välineet ja paperit minun luonani.  Onneksi vuokranantajani oli kotona ja saattoi tulla avaamaan kotioven :)

Edit.  Hip huraa!  Kylläpäs minun elämäni on jännittävää ;)