Minulla EI ole tapana muistaa kellojen siirtoa.  Niinpä tänään, kuten usein muulloinkin, menin kirkkoon väärään aikaan :)  Kirkonkellojen hiljaisuuteen en jostain syystä kiinnittänyt huomiota, mutta se sai minut vallan hämmennyksiin, että kirkossa ei ollut ketään.  Ei kertakaikkiaan ketään!  Sen jälkeen meni vielä vähän aikaa ennen kuin tajusin, mistä oli kysymys ja aloin hihittää itsekseni.  Tervehdin vastaan tullutta suntiota ja kerroin asian naureskellen hänellekin.  Eipä siinä mitään: joku oli tullut kirkkoon kaksi (!) tuntia etuajassa, kun oli kääntänyt kelloja väärään suuntaan! :D

1018963.jpg

Kirkossa oli perhemessu ja aamupäivästä tuli TOSI kiva.  Perheitä lapsineen oli tullut mukaan runsaasti ja sen ansiosta tuntui, että nyt tämä on sellainen yhteinen juttu, joka sen kuuluukin olla.  Nautin tavattomasti.  Hälinä oli kova, mutta niinhän se väkisin on tässä tilanteessa - se kuuluu asiaan.  Saarnan aikana pappi ei mennyt puhujapönttöön, vaan tuli ihmisiä lähemmä.  Lapsia istui alttarin kaiteella ja se teki kaikesta vielä kodikkaampaa.  Tosi mukava messu :)