Lauantaiaamuna laittauduin valmiiksi apteekille lähtöä varten, kun tajusin, ettei minulla ole reseptiä.  Vein sen uusittavaksi aikoja sitten, enkä ollut muistanut noutaa sitä, vaikka kalenterissa käsky lukikin ja vielä useamman päivän kohdalla!  Ei voi olla totta...  Mietin hetken.  Kyseessä oli Cymbalta-mielialalääke, jonka puutteen tiedän tuntuvan jo, kun yksi tabletti unohtuu.  Lääke oli loppunut edellisenä päivänä.  Soitin päivystykseen ja sieltä kerrottiin - kuten epäilinkin -, että minun pitäisi tulla paikanpäälle: muuten lääkäri ei suostuisi reseptiä uusimaan.  Mutta viikonloppuna päivystykseen, voi ei.  Resepti tulisi hirmuisen kalliiksi.  Lopulta päätin ottaa riskin ja kokeilla, miltä tuntuisi olla ilman lääkettä koko viikonloppu.

Onnistuihan se, mutta maanantaiaamuna ei tuntunut enää ollenkaan kivalta.  Tunsin oloni pelokkaaksi ja innottomaksi, vaikka sydän toisaalta jyskytti hirmuisella vauhdilla.  Odotin vain, että saisin reseptin haettua.  Nyt tiistaina on jo normaalimpi olo. 

Onneksi Cymbalta sopii minulle.  Siitä olen kiitollinen.