Olen aina väittänyt, että en osaa.  Tänä aamuna läksin bussilla opiskelupaikkakunnalle ja heittäydyin pitkäkseni takapenkille.  Pitkään aikaan en onnistunut edes tuntemaan itseäni väsyneeksi.  Kun vilkaisin kelloa, näin sen olevan jo 7.45.  Sitten suljin taas silmäni hetkeksi.  Kun kymmenen minuuttia myöhemmin avasin ne, kello oli varttia vaille yhdeksän!

Yllä oleva kuva ei ole minun ottamani, vaan se on vapaasti kopioitava kuva netistä.  Tarkoitus oli laittaa linkki ko. sivulle, mutta se unohtui.  Anteeksi.

Edit. klo 13.15

Kävin läpi kaikki bilsan laitoksen heinät ja sarat lukusalissa ja innostuksen jatkuessa selasin huvikseni  myös muut kasvit.  Aika hyvin onneksi muut muistan.  Heinät ja saratkaan eivät enää tunnu mahdottomilta, vaikka siellä vaikeita lajipareja onkin.  Kahvilan tyhjyyden perusteella olin odottanut, että istuisin paikalla yksin, mutta yhtä paljon opiskelijoita siellä oli kuin muulloinkin.  Useimmat olivat syventyneet ötökkövitriinien ääreen.

Luin vanhoista päiväkirjoistani, että tykkäsin lajintuntemuskursseista.  Olin jo unohtanut sen, mutta se on kyllä helppo ymmärtää: niin paljon olen nauttinut heinien ja sarojen opiskelusta!  Mietin jo, mihin syvennyn ensi kesänä.  Heinissä ja saroissa olisi opiskeltavaa toiseksikin kesäksi, mutta ehkä pitäisi  innostua siinä sivussa jostain uudesta.  No, kaiken maailman ukonkaalit ja akannauriit ovat toinen ryhmä, jonka kanssa olen ihan hukassa, mutta niiden opiskelu ei edes kiinnosta.  Siinäpä kai syy, miksi en tähän mennessäkään ole niitä oppinut...

Sammalet voisivat olla seuraava hanke.  Tai jo aiemmin haaveilemani kotilot ja simpukat.  Etanat eivät sen sijaan kiinnosta.