Katetut bussipysäkit ovat mainioita paikkoja laulaa.  Niiden akustiikka antaa niin paljon anteeksi...  Eilen odottelin bussia vilkasliikenteisen kadun varressa ja minua tapani mukaan laulatti.  Koska pysäkillä ei ollut muita ja liikenne hukutti äänet alleen, annoin tulla ihan reilusti.  Ensin lauloin joululauluja.  Sitten mieleeni tuli eläinpalapeli, jonka olin nähnyt kaupassa ja aloin muistella tutun lastenlaulun sanoja:  "Piippolan vaarilla oolii taalo, hiiala hiiala heeei!"  Lauloin reippaasti lampaista ja lehmistä ja sitten kanoista.  "Kot kot", muistin ilmeillä oikeissa kohdissa elävästi.  Kesken kot kot -säkeistön satuin kääntämään päätäni ja tajusin, että katokseen aivan taakseni oli tullut toinenkin bussin odottaja.

Niin katosivat Piippolan vaarin kanat koppiinsa...