Nyt on pakko vähän valittaa, että saa asiat painamasta.  Voit jättää lukematta! :)  Valitan itselleni, että viime päivät ovat olleet ihan hirveitä.  Myös tämä päivä.  Kaikki johtuu siitä, että minun on pakko pitää puolentoista viikon tauko masennuslääkkeen käytössä.  Näin ei saisi tehdä, mutta nyt vain on pakko.  Ajattelin, että pärjään ja selviän vieroitusoireista, kun tiedän, mistä ne johtuvat.  Nyt kuitenkin tuntuu, että yksikin päivä on liian pitkä.  Ihan liian pitkä.  Mutta jospa huomenna jo helpottaisi?

En olisi muuten uskonut, miten vaikeaa on muistaa, että tämä kertakaikkiaan hirveä olo johtuu vieroitusoireista.  Sitä täytyy suorastaan jankata itselleen ja silti sen unohtaa vähän väliä.  Sitä uskoo, että sama olo jatkuu viikkoja ja kuukausia eteenpäin - eikä niin voi elämistä jatkaa, joten kaikki on pelottavaa. 

Sitten iskee tajuntaan, että "muista, nämä on vain vieroitusoireita!"  Se auttaa, mutta ei täysin.  En ole ihan varma, että kyse on vain vieroitusoireista!  Luulin, että tietäisin sen koko ajan.  Onkohan tämä epävarmuus masennus-nimisestä sairaudesta johtuvaa?  Jos asiat eivät ole täysin omassa hallinnassani juuri nyt, tauko lääkkeiden käytössä voi olla TOSI huono juttu.

Luojan kiitos minulla on masennuslääke, joka toimii!  Kiitos myös niistä ihmisistä, joita olen tänään nähnyt.  Ensimmäinen sanoi, että älä missään nimessä pidä taukoa!!!  Hänellä oli asiasta omaa kokemusta, joten hän tiesi, mistä puhui.  Toiselle en kertonut mitään, mutta hänen kanssaan oli hirmu kiva jutella.  Jo ihmisten kanssa oleminen helpotti.

Minä sain myös oltua ulkona tänään ja se tuntui hirveän hyvältä.  Kävelin maailman hiljaisinta vauhtia kaupungilta kirkolle ja olin tosi väsynyt, mutta hyvältä se tuntui silti.

Nyt siirryn askartelublogin puolella.  Ja illalla menen aikaisin nukkumaan.  Toivottavasti...