Joskus, kun on ahkeroinut kunnolla, stoppi tulee aivan yht'äkkiä. Yhdellä hetkellä selaa kasveja läpi ja painaa mieleensä, miltä mikin näyttää. Ei ole mitään ongelmaa ja kaikki sujuu hyvin. Sitten seuraavassa hetkessä tekeminen loppuu. Aivot yksinkertaisesti tekevät tenän. Asiat unohtuvat siinä silmänräpäyksessä, kun ne on mieleensä laittanut. Jo mielessä olevat tulevat esille aivan väärässä järjestyksessä. Silloin voi hyvällä omallatunnolla lopettaa ja siirtyä tekemään jotain ihan muuta. Niin nytkin. Tänään on ollut hyvä päivä!
Olen antanut ajatusteni vaellella ja päätynyt miettimään monenlaisia asioita. Kuten teitittelemistä. Netissä tulee melkein automaattisesti sinuteltua. Hollantilaisen postimerkkikaverini kanssa minulla on ongelma. Hän sinuttelee minua, mutta hän onkin aika tavalla vanhempi mies. Minä en tiedä, pitäisikö minun aloittaa kirjeeni puhuttelemalla häntä "hyvä herra se ja se" vai tervehtiä etunimeltä. Hän allekirjoittaa kirjeensä koko nimellä ja itse asiassa en ole edes varma, kumpi on hänen etu- ja kumpi sukunimensä... Jospa yritän sinutella ja päädyn aloittamaan kirjeeni "Moi, Virtanen"?
Joitakin ihmisiä on kamalan vaikea sinutella, vaikka he antaisivat luvan. Eräässä harrastusryhmässäni oli mies, jota piti sinutella, koska se oli ryhmän tapa. Hän olisi ehkä itsekin tullut mieluummin teititellyksi, vaikkei asiaa kritisoinutkaan. Tällä hetkellä minulla taas on tuttavapiirissäni eräs nainen, jota tuntuu hirveän epäluontevalta sinutella. En tiedä, mistä se johtuu, sillä hän on tavattoman herttainen ja mukava ihminen ja olen alkanut pitääkin hänestä! Silti suuni meinaa taipua teitittelyyn, vaikka hän on jo pari kertaa pyytänyt sanomaan sinuksi.
Asiakaspalvelussa tietysti teitittelen. Muistan, kuinka vuosia sitten olin töissä hautausmaan kukkakaupassa ja sinne tuli vaaleassa kesäpuvussa mies, joka oli kuin suoraan vanhoista kotimaisista elokuvista. Hänellä oli kauniisti harmaantunut, kihara tukka - sekä lierihattu, taskukello ja kävelykeppi! Hän kertoi olevansa menossa vierailulle naishenkilön luo ja halusi viedä tälle kukkakimpun. Minulta menivät pasmat sekaisin tuon seitsemänkymppisen herrasmiehen edessä ja kädet alkoivat täristä ilmeisesti silkasta kunnioituksesta :o Ei olisi tullut mieleenkään alkaa sinutella. Vieläkin muistan tuon herrasmiehen kesapuvussaan ja ihmettelen, miksi hänellä oli minuun niin järisyttävä vaikutus :D
Kommentit