Kun sydämessä on kesä, se tarkoittaa, että siellä on toivo.  Siellä voi olla myös turvallisuutta ja lämpöä ja joskus jopa hurjaa riemua, joka on samanlaista kuin lintujen laulu metsässä, johon ei kuulu yhtään ihmisääntä.  Hiljaista siellä ei oikeastaan ole.  Nimittäin jos sydämessä on tyyni kesäilta järvellä, eikä mitään muuta kuulu, hiljaisuus huutaa elämää!

Mutta nyt ei ole kesä.  Nyt on talvi ja on edelleen pimeää.  On kylmää ja hiljaista.  Kaikki on pysähtynyt.  Pahemminkin voisi olla, sillä voin kuvitella vielä kovemman pakkasen: sellaisen, joka pysäyttää kaiken ajattelua myöten.  Silloin on vain äänetöntä kipua.

Suren yhtäaikaa monia asioita ja siksi talvi pysyy.  Luulen, että tällä kertaa se pysyy seuralaisena kauan.  Ei, itselle ei ole tapahtunut mitään pahaa.  Jollain tasolla tiedän pärjääväni ainakin toistaiseksi.  Loputtomiin voimat eivät riitä, mutta sitä ei kannata nyt miettiä.  Aika on vain tämän hetken.