Tänään on, edellisestä postauksesta huolimatta, ollut suht' hyvä päivä.  Aurinko paistoi ja lintuja on tullut paljon lisää: rastaita ja peippoja ainakin.  Mieli on heti kevyempi, kun on näin keväistä.  Tunnen, että jokin sulaa minussa... en tunne sitä surujen keskellä kovin hyvin, mutta aavistan kyllä, että se on taas tapahtumassa.  Kuten joka kevät.

Ylihuomenna jätän gradun laitokselle tarkistettavaksi.  Tänään sain englanninkielisen tiivistelmäni takaisin kurssikaverilta, joka kävi sen läpi.  Kirjoitan kuulemma hyvää englantia - mistä olen tosi iloinen :-)  Gradua läpi käydessäni löysin sitten ihan uskomattoman mokan.  Viimeisten kuvien numerot olivat väärin!  Selasin sivuja edestakaisin ties kuinka kauan ja tuijotin kuvia jokseenkin uskomatta silmiäni.  Miten niissä voi enää tässä vaiheessa olla väärät numerot?!!  Edes graduohjaajat eivät ole huomanneet sitä.  En oikeasti tajua!  No, huomiselle on siis tiedossa äärimmäisen tylsää hommaa, kun käyn läpi koko tekstin ja korjaan kuvien numerot ja niiden viittaukset!  Onneksi sentään huomasin.

Sitten minua alkoi jännittää ihan hirveästi.  Ajattelin tämän suuren ja ihmeellisen graduni palauttamista ja mahassa velloi.  Varmaan tiedekunnan kansliassa ollaan tosi liikuttuneita ja minua varten levitetään punainen matto.  Ei sinne joka päivä graduja tuodakaan!  Ehkä jopa professori tulee tervehtimään minua?  (huomaatteko sarkasmin, heh heh)  Silloin minä kyllä hermostun ihan tosissani.  Ja kun kypsyyskoekin pitää tehdä.  Mitenkähän siitä selviän?  Jos kysytään jotain kauhean teoreettista, en varmasti pysty kirjoittamaan tarpeeksi!

Ja entä jos käykin ilmi, etten ole kypsä?  Mitä sitten? :o