Viime päivien aikana olen tainnut tulla siihen pisteeseen, etten enää jaksa väkisin yrittää.  En tervehtymistä masennuksesta, en sosiaalisemmaksi muuttumista, en työnhaun onnistumista, en pärjäämistä.  Ehkä on aika lakata yrittämästä.  Jos mikään noista asioista ei onnistu, voin elää elämääni "epäonnistuneena", silti häpeämättä...  En oikein osaa selittää, mitä tarkoitan, mutta ajatus on helpottava.  Jospa minun ei tosiaan tarvitsisi enää pärjätä?