Ilta iloa ja surua

Kuoron kevätkauden viimeisestä illasta tuli onnistunut :-) Ainakin valtavasta puheensorinasta saattoi päätellä niin! Menimme leirikeskukseen viiden maissa ja naiset pääsivät saman tien saunaan. Lampi odotti vieressä reippaita uijia ja minäkin vetäisin kylmässä vedessä pienen lenkin :-) Vesi oli lämmennyt selvästi talvikeleistä, mutta kyllä se silti oli aika kylmää (en ole erityisen rohkea avantouimari...)!

Saunan jälkeen söimme iltapalaa ja juttelimme ja juttelimme... Illan ensimmäinen kohokohta oli, kun vakituinen kuoronjohtajamme ilmestyi paikalle. Olemme kaivanneet häntä paljon ja toivoimme koko sydämestämme, että hän pystyisi tulemaan! Toinen kohokohta oli SKML:n ansiomerkkien jako. Ilolla kiinnitin ansiomerkit niiden saajien rintaan.

Olen pitemmän yrittänyt miettiä, miltä tuntuisi itse saada 50-vuotismerkki. Katsoa sitä kädessään ja muistella sitä, kun ensimmäisen kerran meni kuoroharjoituksiin aavistamatta ollenkaan, mitä oli tapahtumassa. Ja sitä, kun sävelet sitten harjoituksissa läksivät liikkeelle, peittivät minut sisälleen ja tajusin lentäväni - ja löytäneeni kotiin. Tai sitä, kun läksin ensimmäisistä jumalanpalveluksista, enkä voinut ymmärtää, että olin nauttinut esiintymisestä. Minä?!! Nauttinut esiintymisestä!!

Tai sitä, kun ensimmäisen kerran tajusin, että olin saanut siivet, jotka eivät kuihtuneet silloinkaan, kun laulu jäätyi. Toivottavasti... ne eivät kuihdu koskaan.

Suru ja ilo kävivät eilen meidän illassamme käsikynkkää, mutta niin kai ne elämässä joskus tekevät ja mitäpä muuta kuoro on kuin elämää. Ei lohduta minua paljoakaan, mutta pakko kai se on niin kirjoittaa. Elämästä teimme yhdessä myös "kuoron juhlakuvan" nimeltään "Meidän kuoro 2008". Viime vuonna meillä olisi ollut kuoron juhlavuosi, mutta se jouduttiin jättämään väliin. Samalla olisimme otattaneet kuorosta juhlakuvan. Yhteinen kollaasimme sai nyt korvata tämän kuvan. Leikkasimme ja liimasimme tapetin pätkälle "kuvan" meistä kaikista, jotka olemme kuorossa tällä hetkellä. Lopputulos oli todella kiva!