Sanattomana aika kulkee
Tästäkin aamusta tuli ilta.
Sama aamu ja ilta kuin eilen
ja toissapäivänä.
On vain yksi päivä
se, jolloin kaikki hiljeni.
Miten he, joilla on vain yö?
Auta heitä, Jumala.
Auta heitä, joilla on vain yö.

Hämärää, äänetöntä.
Päivä lähti mukaasi.
Kuu nousi.
Ehkä minä näen unta?
Ehkä kohta herään
ja on aamu?
Ei, minä en herää.
Niin on laki.

Hämärää ja äänetöntä.
Silti minulla ei ole kylmä.
Jumala on peittänyt minut teltallaan.
Ja jossain hyvin kaukana näen sinut vielä!
En silmilläni,
vaan sielussani.
Aina, kun yritän olla lohduton,
sinä hymyilet:
No johan nyt, elä ole höppänä! Kyllä sinä tästä selviät!

Sinä et voi lakata hymyilemästä.
Sinä olet voittanut.
Sinä olet terve ja sinuun ei satu!
Sinä olet sinä!
Sinä et pelkää.
Sinä näet nyt kaiken ja siksi sinä et pelkää.
Läheisesi ovat turvassa.
Ei ole mitään pelättävää.
Ei ole koskaan ollutkaan!

Olisi niin paljon puhuttavaa.
Ole siinä vielä.
Kerro minulle, miten pitkä matka on Taivaaseen.
Joko tapasit kaikki ne, joita olet kaivannut?
Saitko paikan kuorossa?!
Tiedän, että sinulla on nyt Ääni ;-)
Miten enkelten kanssa leikitään?
Tiedän, että siellä leikitään!
Sinäkin tiesit!

Veit mukanasi palan monen ihmisen sielusta.
(Tiesitkö edes, kuinka monen?)
Veit minustakin palasen.
Kiitos siitä.
Osa minua on Taivaassa.

Ole siinä vielä hetki.
Me emme ole valmiita tähän.