Huh huh, on ollut aikamoisia päiviä.  Terapeutti on lomalla ja huomaan odottavani hänen paluutaan, vaikka sainkin aikoja sijaiselle.  Tänään olen kirjoittanut pitkät pätkät.  Pohdin tulevaa, enkä löydä mitään ratkaisuja.  Viimeksi sijainen kysyi, millaisena näkisin tulevaisuuden, jos minun ei koskaan tarvitsisi käydä töissä.  Hämmästyksekseni tajusin, että suuri osa tulevaisuuden pelostani poistuisi.  Olikohan tuo jo vihjaus, että minusta voi tulla eläkeläinen alle nelikymppisenä?  Sekään vaihtoehto ei kyllä tunnu hyvältä.

Sairasloma on hyvä ja helpottava asia, mutta se tarkoittaa myös, että rahahuolista ei pääse irti.  Eilen illalla, kun ongin erään firman takapihalla roskalaatikosta sinne heitettyjä palautuspulloja, tunsin yht'äkkiä masennusta siitä, että tähän oli tultu.  Pullot nimittäin tulevat oikeasti tarpeeseen ensi viikolla.  Ja tämä tilanne tulee jatkumaan, jos en kykene töihin.  Sitten huokaisin ja ajattelin, pahemminkin voisi olla: minä kuitenkin kykenen hillitsemään rahankäyttöäni ja vuokra on halpa.  Enkä ole opintolainaa lukuun ottamatta veloissa.  Jumalalle siitä kiitos.

Hih, tällä viikolla olen todella viettänyt puolet vapaa-ajastani roskapöntöillä ja paperilaatikoilla ja onneksi se on yleensä vain hauskaa.  Olen etsinyt munakennoja askarteluun ja löytänyt muutaman kortin ja postimerkinkin.  Eilen hoksasin paikan, joka täytyy tarkastaa säännöllisesti: painotalo!  Sen paperinkeräyslaatikko oli unelma!