Musiikki on kuulunut oleellisen osana minun adventtiini niin kauan kuin olen käynyt kirkossa. Ensin adventtiin liittyi aamumessu Hoosianna-hymneineen. Sitten mukaan tuli iltavesper ja kyläilyt sen tiimoilta. Kun viitisentoista vuotta sitten liityin kuoroon, adventin musiikillisuus kasvoi moninkertaiseksi. Adventtini on laulamista. Laulamista laulamisen perään ja sen ihana juttu!

Tänään kirkossa olivat kaikki kuorot ja messun jälkeen saimme yllätyksen: seurakunta halusi muistaa meitä 60+1 -vuosijuhlamme johdosta. Kaikki kuorolaiset kaikista kuoroista saivat kukat ja ainakin aikuiset myös lahjakortin ilmestyvään cd-levyyn. Oli hirveän kiva, että joku halusi huomioida meidät :-) Jätimme vuosijuhlan juhlimatta jo viime vuonna, koska kuoronjohtajamme sairastui. Tuntui tosi hyvältä, että meidät katsottiin silti pienen juhlallisuuden arvoisiksi :-)

Nyt istun tietokoneen ääressä ja kirjoitan korttinäyttelyn tekstejä. En osaa ruveta tekemään muuta, koska pian täytyy lähteä toiseen kirkkoon ja adventtivesperiin. En halua myöskään mennä kotiin, koska siellä mieleni täyttää huomispäivä. Menen sairaalaan (ei mielenterveysasiassa, vaan ihan muuten) ja jännitän ihan vietävästi, kun en koskaan aikaisemmin ole ollut siellä potilaana! Pääsen jo samana päivänä pois, mutta silti olen nukkunut kaksi yötä tosi huonosti, jännityksen kaivaessa vatsaa :D