Päivä oli vielä ihan hyvä. Terapia alkoi joulutauon jälkeen ja Vakka aukesi. Sain kunnian olla ensimmäisen päivän myyjä. Pistin oveen lapun, jossa luki, että "Vastaanotetaan käytettyjä postikortteja ja -merkkejä lähetystyön hyväksi". Se kannatti: useampi ihminen tuli sisään kysymään lisää! Sisustajat kyllä ottavat käsin kirjoitetun räpellykseni pois :D

Sulkemisajan tienoilla minulle alkoi tulla oksettava olo, mutta en kiinnittänyt siihen aluksi huomiota. Masennuslääkkeet tekevät pieniä pahoivoinnin tuntemuksia pitkin päivää. Pistin kaupan ovet kiinni ja juoksin kadun toiselle puolelle Sydänyhdistyksen kirpputorille, jonka korttilaatikon halusin tutkia. Siellä en ehtinyt istua kauaakaan, kun tajusin äkkiä, ettei tämä taidakaan johtua lääkkeistä! Tuli kiire takaisin Vakkaan ja wc:n äärelle. Voi plääh, minussa oli vatsatauti.

Onneksi bussimatka kotiin ei ollut yhtään pidempi ja selvisin kunnialla omaan petiin. Illasta tuli karmea! En ole vuosiin sairastanut näin ikävää vatsapöpöä. Mietin myöhemmin illalla, miten ihmiset selviävät syöpähoidoista ja muista rankoista sairauksista menettämättä järkeään. Minulla oli tavallinen vatsatauti, joita lapset sairastavat jopa monta kertaa vuodessa. Ja minä oikeasti olisin välillä halunnut vain itkeä, koska tuntui, etten yksinkertaisesti kestä enää!

Nyt neste pysyy sisällä jo pari-kolme tuntia, jos en liiku. Jaksoin lähteä netin ääreen, koska olen jo läpeensä kyllästynyt makaamiseen. Sama se, missä istun. Sitäpaitsi täälläkin on wc ja viereisessä huoneessa sohva.