Viime aikoina olen nähnyt paljon unia koulusta. Yleensä minulla on kokeet seuraavana päivänä ja huomaan yht'äkkiä, etten ole tehnyt koko lukukautena mitään! Sitten selaan epätoivoisena matikankirjaa (se on aina matikka) ja huomaan koko ajan uusia asioita, joita en osaa :O  Mutta villimminkin voi olla...

Olin lapsuudenkodissani ja odotin Veli1:n kanssa koulutaksia tien varressa (Veli1 olkoon vanhin veli ja Veli3 nuorin). Taksia ei kuulunut ja lopulta tulimme sisään. Sitten paikalle kurvasi autolla tuntematon tyttö, joka kertoi, että tänään on retkipäivä. Meitä tulisi hakemaan armeijan mies.

Samassa mies jo tulikin. Veljet juoksivat heti autolle, mutta minä jäin pakkaamaan. Meillä olisi maastoretki, joten kyllä kumisaappaat ja sadetakki ainakin pitäisi ottaa mukaan... ja linkkuveitsi... ja mitä kaikkea minä nyt unohtaisin?! Oli pakko juosta toisten luo autolle. Siellä oli käynnissä vilkas keskustelu siitä, kuka saisi istua etupenkillä. Armeijan mies ajaisi. Lopulta, pitkän riidan päätteeksi, veljet antoivat minun istua eteen ja menivät itse taakse. Veli3 pienimpänä jäi keskelle.

Sitten lähdettiin ajamaan. Armeijan mies kyseli, mitä meille kuuluu. Veli2 kertoi perustaneensa nettiin koulutarvikekaupan ala-asteen opettajille. Mies oli vähän epäluuloinen: kannattaisikohan sellainen. Voi toki, tilauksia tuli vaikka kuinka! Sitten Veli2 huomasi lapsensa pihapensaiden luona ja astui ulos autosta mennäkseen heidän luokseen. Auto rullasi koko ajan eteenpäin, mutta silti olimme kotipihalla. Veli2 kävi selittämässä lapsille, kuinka kissoja tuli hoitaa sillä aikaa, kun hän oli poissa. Sitten hän käveli takaisin autoon. "Eikö ole aika hienoa", hän naureskeli, "että voi jutella lasten kanssa, vaikka ollaan jo parinkymmenen kilometrin päässä kotoa?!"

Seuraavaksi minua ja Veli1:ä alkoi kyllästyttää ja päätimme mennä tuvan pöydän ääreen istumaan. Autokin oli tuvassa ja rullasi koko ajan tasaisesti eteenpäin. Äiti koputti oveen ja tuli kysymään neuvoa hiehon poikimiseen. Hänellä oli päällään navettavaatteet: kumpparit ja kuluneet, likaiset farkut ja takki. Päässä oli perinteinen emännän huivi. Armeijan miehen silmät pyöristyivät, ja hän tuijotti äitiä kuin ilmestystä :O Sitten hän nousi auton ratista ja meni edelleen selittävän äitimme luo ja kaappasi tämän syleilyynsä. Hän oli kertakaikkiaan, auttamattomasti, lumoutunut äidin kauneudesta.

Mies yritti saada äidiltä suudelmaa, mutta tämä läiski häntä tyrmistyneenä korville. Mies hellitti hetkeksi otteensa, muttei luovuttanut. Äiti teki hänelle selväksi kiukkuisen mielipiteensä hänen käytöksestään ja mäiski häntä korville entistä tiukemmin hänen yrittäessään uudestaan lähelle. Minä käänsin katseeni Veli1:een mäiskimisen edelleen jatkuessa ja tuijotimme hetken puhumatta toisiamme. Sitten purskahdimme nauruun. "Minulla on viime aikoina ollut omituisia päiviä!, sanoin, "mutta tämä vie kyllä voiton kaikista!"

Ja niin vei tämä unikin...