Kuoro vietti eilen harjoituspäivän erään kuorolaisen mökillä Tahkolla. Aurinko paistoi niin, että oli vaikea pitää silmiä auki, kun tuli ulos!

Voi kunpa harjoituspäiviä olisi useammin! Rakastan tätä tunnetta: tätä, kun tuntee lihastensa olevan täynnä voimaa. Niitä on käytetty. Joskus onnistuu jopa saamaan lihaksensa kipeäksi. Silloin tietää laulaneensa. Tietää myös oppineensa jotain. Tavallisissa harjoituksissa menee paljon aikaa stemmojen opetteluun ja se laulujen hiominen, mitä eilen teimme, oli vaihteeksi ihanaa. Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Siitä saa usein sen kokonaisimman tyydytyksen.

Puoleltapäivin kävimme syömässä vanhalla maatilalla, joka toimi matkailuyrityksenä. Jännittävä paikka! Vanhoja huonekaluja ja käsitöitä, seinillä paljon mustavalkoisia valokuvia suvun ihmisistä. Kannattaa käydä: paikka on Ravintola Vanha maatila.

Piipahdimme vilkaisemassa Tahkoakin. Alla kuva kappelista, jolla - kuten kuvasta näkyy - on arkisin muutakin käyttöä ;.)