Ollaanks vähän söpöjä? 

Olin melkein täyden viikon kotimaisemissa auttelemassa äitiäni. Eräänä päivänä kaappasin Neidit 5 kk kotoaan ja ihastelin heitä päivän (tai myönnettäköön, ettei kahden neidin kaappaus onnistu ihan noin vain, joten neitien äiti suosiollisesti kuskasi heitä). Turvaistuimissaan neidit olivat kovasti tyytyväisiä ja hymyileviä ja sellaisina he pysyivätkin, jos vain muisti säännöllisin väliajoin työntää suuhun jotain tai ottaa heitä syliin.

Housuihinkin piti kurkata usein. Äkillinen huuto tarkoitti, että siellä saattoi olla jotain. Äitini ei voinut nostella pienoisia tällä kertaa, joten hän vain haisteli pöksyjä ja kutsui minut sitten hätiin  Päivän aikana vaihdoinkin melko lukemattoman määrän vaippoja. Pissojen lisäksi toinen vauvoista teki kaksi minikakkaa ja yhden keskikokoisen - ja toinen yhden jättiläiskakan .

Jännittävää oli seurata vauvojen luonne-eroja, jotka ovat kyllä näkyneet pienestä asti. Toinen oli usein hyvin rauhallinen ja mietti omiaan. Toinen taas alkoi itkeä heti, kun hänelle tuli mieleen, että selällään lattialla on tylsää. Sitten hän kääntyi vatsalleen, mietti muutaman sekunnin - ja alkoi taas itkeä, sillä ei vatsallaankaan ollut niin jännittävää, kuin hän oli kuvitellut! Välillä huomasi myös aivan selvästi, että pikkuinen näki vähän matkan päässä jotain, jota olisi halunnut tutkia. Silloin hän alkoi huutaa kiukusta, koska ei tiennyt, miten sinne pääsisi.

Tässä kuvassa me ollaan itsenäisiä: sisko leikkiköön omiaan   Kuvan alaosassa Koivunlehden polvi.