Kevättaskuruohot eivät alkaneet kukkia niin aikaisin kuin parina viime vuonna, mutta ei sitä enää huomaisi. Ne nimittäin kasvoivat ja aukaisivat kukkansa vastaavasti nopeammin!

Toissapäivänä ilma alkoi tuoksua. Yleensä se tapahtuu nopeammin lehtien avautumisen jälkeen: ilmaan ilmestyy jostain makeaa tuoksua. Kävelin illassa ja annoin äänien ja tuoksujen mennä sisääni niin syvälle kuin ne pääsivät. Tämä on minun aikaani: viimeiset pari viikkoa ja vielä kaksi-kolme eteenpäin. En tunne juurikaan iloa tai riemua. Tunnen vain suunnatonta helpotusta siitä, että ei ole valotonta, väritöntä eikä hajutonta.