Tätä tietä tulee kuljettua harvoin. Sen varrella on kaunista, vanhaa maalaismaisemaa ja erilaisia lintuja kuin järven toisella puolen, jossa lapsuudenkotini sijaitsee. Jos kiertää tämän tien ympäri, päätyy kotiani sivuavalle kylätielle. Tämän tien varressa näin aikoinaan mm. ensimmäiset pensas- ja hernekerttuni. Jossain täällä on varmasti arvokkaampia yölaulajiakin, mutta niistä en tiedä, kun en ole koskaan jaksanut valvoa öitäni.

Pelloilla kukkivat jo monet kukat: puna-ailakit (alla), voikukat, metsäorvokit ja sitten se keltainen kukka, jonka nimeä en ikinä muista. Se kuuluu niihin kaiken maailman ukonpalkoihin ja kanankaaleihin...

Orvokki

Kun läksin ajamaan tietä eteenpäin, se kulki talojen vieritse ja melkein pihojen läpi ja pieneni pienenemistään. Eräässä risteyksessä pohdin jonkin aikaa, kääntyäkö vai eikö kääntyä. En enää muistanut tarkkaa reittiä. Käännyin lopulta.  Ajoin hetken peltotieltä näyttävää "polkua", kunnes tulikin äkkipysäys. Vastaan tuli traktori. Ei kun peruuttamaan. Tulipahan harjoiteltua peiliperuutusta!

Takaisin risteykseen päästyäni näin, että velihän se siinä. Moikkasimme ja ajattelin, että tien täytyy olla oikea: ei hän muuten olisi vastaan tullut. Ja oikea se olikin :-)  Vähän matkan päässä tie yhtyi toiseen, tuttuun tiehen ja maisema muuttui kotoisaksi. Pysäytin auton vähäksi aikaa ja kuuntelin lintujen ääniä. Elin vuoden parasta aikaa ja kaikki oli niin tuttua, Kyllä sitä vaan on tiukasti kiinni lapsuudessaan. Ei niin, että haluaisi välttämättä palata siihen, mutta jotain ... mitenhän sen sanoisi... minusta tuntuu, kuin minut olisi jollain lailla muovattu sopimaan juuri siihen paikkaan. Kuin minussa olisi paljon reikiä ja tappeja ja erilaisia muotoja ja ne kaikki sopisivat tismalleen lapsuuden maisemani reikiin, tappeihin ja muotoihin. Kaikkialla muualla osa niistä ei sovi ympäristön kanssa yhteen.

Onkohan se oikein? Ehkä aikuisen ihmisen tulisi olla joustavampi ja kyetä muotoutumaan ympäristön mukaan. Tai toisaalta: mistä kertoo se, että monet haluavat palata lapsuutensa maisemiin ikääntyessään?