On hyvä asia, että kesä alkaa, tosi hyvä. Nautin hirveästi jo siitä, että joka puolella tuoksuu. Olen kuitenkin ollut viime päivinä vähän kärttyinen. Arvelen sen johtuvan siitä, että nyt on ollut taas opetteluaika menossa: miten elää, kun kalenterissa ei lue juuri mitään? Vakka on kiinni ja harrastuksia ei ole. Kysin kirjasto on kiinni. Terapia jäi kesätauolle. Eihän minulla tekemisen puutetta ole, mutta ajankäytön... no, ajankäyttö vaivaa mieltä. Tuntuu vaikealta, kun ei voi mennä minnekään! Ennen kaikkea huomaa olevansa tyrmäävän yksin, koska ei ole mitään syytä mennä kenenkään luo. Jostain syystä ilokseen meneminen ei tunnu riittävän.

Maarit kommentoi hyvin edellistä tekstiä. Minullakin on varmaan paljon pieniä asioita, joiden kanssa pitäisi oppia toimimaan, että jaksaisi elää. Nyt kuvittelen, että jos asuisin maalla ja minulla olisi oma tila, mitään ongelmia ei olisi. Piha puutarhoineen ja luontoineen riittäisi kesällä päivän elämisen motivaatioksi. Mutta en asu maalla, joten motivaatio vaan pitäisi löytää täältä. Pakko, sillä mitä tästä muuten tulee?

Vastustanko itse motivaation löytämistä muualta kuin maalta? Tätä on pakko kysyä joskus. En usko sitä, sillä olen yrittänyt tosissani pärjätä kaupungissa, mutta silti välillä epäilyttää.