Ilta oli vielä nuori ja läksimme innolla kävelemään ja katselemaan ympärillemme. Päätimme kävellä keskuspuistossa sijaitsevalle Voitonpatsaalle. Erityisesti R oli siitä kiinnostunut. Minä ajattelin, että kävely suoralla kadulla olisi tylsää, mutta nopeastihan se meni. Saimme nähdä ensimmäiset karhupatsaat ja epätavalliset rakennukset. Jokien yli veivät pienemmät ja isommat sillat. Ja yht’äkkiä olimme parin kilometrin päässä Voitonpatsaalla.

Näyttävä se oli, pakko myöntää. Hurjan kokoinen ja näyttävä. Ylhäällä oli näköalatasanne, mutta se ei ollut auki. Patsaalta käännyimme kulkemaan puiston poikki eläintarhalle päin. Katselimme patsaita ja suuria puita, onttokin löytyi. Eläintarhan jouduimme kiertämään, mutta siitä tuli mukava lenkki. Reitti kulki joen vartta ja saatoimme katsella elämiä aidan takaa. Lintuja oli tosi paljon! ”Tuonne minä menen”, julistin, ”se olkoon tämän reissun unelmani!”

Kun olimme kiertäneet eläintarhan ympäri, olimme taas Zoologischer Gartenilla. Ilmapiiri muuttui: tämä oli illanviettopaikka. Edessämme avautui rauniokirkon aukio, joka oli täynnä ihmisiä. Musiikki soi ja vauhtia piisasi. Aukiolla oli paljon myyntikojuja ja mm. katuteatteria. Jäimme katsomaan robotteja ja muita kojeita, joita oli rakennettu kierrätysmateriaaleista. Ruohoa syövä ja ihmisiä vedellä kasteleva robotti keräsi suurta suosiota :D

Lopulta läksimme takaisin majapaikkaan, jonne oli vielä melkein pari kilometriä matkaa.