Eilen minulla oli aika toimeentulotuen hakemista varten. Antoivat ajan, kun manguin (täällähän ei niitä nyt anneta). Siellä laskettiin, että saan kuntoutustukea ja Kelan eläkettä sekä asumistukea sen verran syyskuun alusta alkaen, ettei minun ehkä tarvitse enää asioida sosiaalivirastossa. Kelalla puolestaan arveltiin asumistuen menevän niin alas, että saatan sittenkin vielä jäädä toimeentulotuen piiriin! Aaargh! Lopullista tilannetta ei tiedä, ennen kuin Kelan ihmiset saavat laskelmansa asumistuesta tehtyä ja se voi viedä pari kuukautta.

Suurin toiveeni on, ettei toimeentulotukea tarvitsisi hakea. Please, please, please...

Sitten viralllista tietoa kootusti:
- diagnoosini: Pitkäaikainen masennus + Vaikea-asteinen masennus
- hoito: terapia (2 x vk) ja lääkitys. Terapiassa taitaa olla menossa kuudes vuosi.
- lääkkeet:
* Cymbalta (masennukseen) ja Lyrica (ahdistukseen).
* Molemmat ovat upeita, mahtavia lääkkeitä, jotka auttavat oireisiin!
* Lisäksi Cymbalta estää lähes jokapäiväisen seuralaiseni, päänsäryn, tuntumisen. Toisaalta se vähentää selvästi seksuaalista halua ja Lyrica puolestaan väsyttää. Jos olisin töissä, Lyricaa ei voisi sen takia käyttää.
- muita lääkkeitä: Thyroxin kilpirauhasen vajaatoimintaan ja Melatonin helpottamaan mukahtamista. Molemmat hyviä!

Tuleva syksy ja talvi
- tuloina Kuntien eläkevakuutuksen ja Kelan maksamat eläkkeet 30.5.2010 asti
- jos Kela sallii, syksy Lähetyskauppa Vakassa ns. Mielenterveyskuntoutujan työhönvalmennuksessa. Vielä ei ole päätöksiä kuulunut.

Kunnan eläkettä hämmästyin hirveästi: minulla ei ollut aavistustakaan, että olin siihen oikeutettu. Kelalta saan sitten kansaneläkettä. Toisin sanoen: minä olen pian eläkeläinen. Mielessäni pyöri vain mummo: hänhän sai kansaneläkettä! En kai minä voi sellaista saada?!!

Olen kaivanut mielestäni edes pientä helpotusta siitä, että ensi kevääseen on taas toimeentulo turvattu, eikä minua pakoteta yrittämään töihin. Sitä ei kuitenkaan löydy. Sana "eläkeläinen" on sen verran sokki. Mutta kai se tästä. Totuinhan minä vuosi sitten siihenkin ajatukseen, että minulla on vuoden sairasloma.