Nukuin viime viikolla useamman yön huonosti ja mietin, missä oli vika. Päänsärkykin vaivasi. Vasta maanantai-iltana väsymys alkoi iskeä tosissaan päälle ja silloin oivalsin, että olen tulossa kipeäksi. Olin odottanut sairastuvani joka tapauksessa, koska vietin viikonloppuna tuntikausia kolmen pikku nuhanenän kanssa. Olin kuitenkin saanut ihan ikioman taudin jo ennen heidän tapaamistaan ;-)  Hmm, toivottavasti en vienyt omaa tautiani pienille.

Odotan tietoa avotyöpaikasta. Haluan tosissani Vakkaan. Avotyöohjaaja ehdotti, että tekisin töitä vain kolmena päivänä viikossa. Olen ollut aika yllättynyt työasioista päättävien ihmisten suhtautumisesta minuun. He tuntuvat näkevän tilanteeni vakavampana kuin minä itse. Kai se johtuu siitä, että kerron täysin avoimesti itsemurha-ajatuksistakin. Itse olen niihin niin tottunut, etten osaa pitää niitä vakavana asiana. Jotenkin asiat tuntuvat hyvin arkisilta: tällaista tämä nyt vain on, eikä se ole mitenkään ihmeellistä.

Jospa osaisikin kirjoittaa ajatuksistaan ja olotilastaan paremmin. Tekstin lukeminen olisi varmasti mielenkiintoista joskus myöhemmin!