Pitää kertoa täälläkin, että kuoro1:n harjoituksissa me lauloimme täydellisen ässän  

Opettelimme ihan normaalisti stemmoja, kun erään säkeistön lopussa kaikki - jollain käsittämättömällä tuurilla - sattuivat sanomaan s-kirjaimen tismalleen samaan aikaan! Normaalistihan laulu voi päättyä kuorossamme jotenkin näin: "-raak-kaa-uusSssSs"  Jos on huono päivä, loppu voi kuulostaa tältä: "-raak-kaa-uusSs-s-s-SS-s   Mutta nyt ainoa, mitä kuului, olikin "-raak-kaa-uuss.

Ehdin tiedostaa, että nyt tapahtui jotain tosi kummallista, mutta en oikein tajunnut, mitä. Kanttorikin yllättyi silminnähden (Täh? Miten ne tuon teki?)  Sitten hän alkoi hehkuttaa hölmistyneelle kuorolleen ( täh, miten me tuo tehtiin?) innoissaan, että siinä oli täydellinen S! Täydellinen kertakaikkiaan. Ja siihen pitäisikin pyrkiä tästä eteenpäin  

Ihan varmaan juu   Olen laskeskellut, että kuukausi sitten alkoi minun 17. kuorovuoteni. Ja niin ihmeellinen tuo oikeanlainen ässä oli, että siitä piti oikein blogiin kirjoittaa!