Kauppaan tulee iäkäs asiakas.

Asiakas: Minä juon kahvia!
Myyjä: Päivää - -  Olkaa hyvä. Minä voin kaataa.
A:  - -  Kauhean pahhaa kahvija. Kyllä on pahhaa.
M: Haluaisitteko sokeria? Ja ei sitä toki ole pakko juoda.
A: Pittää yrittee väkisin, sokeri kyytipoikana. - - Kyllä on pahhaa kahvija. Minä en siijjä väkevvee kahvija.
M: Entä jos laimennettaisiin vedellä? Tai jättäkää se vain juomatta.
A: Ei ei ei! ... kyllä on pahhaa kahvija.
M: ... mm...

"Jutustellaan" hetki.

A: Minä otan lissee kahvija!
M: Sitä pahaa kahviako???
A: No ei kai tässä muutakkaan oo! Anna nyt sitä kahvija.
M: Tässä. Mutta tämä on nyt sitä pahaa kahvia. - -  Olkaa hyvä.
A: Elä nyt pihttaile siinä! Anna ihan kunnolla!
M: (tekee kuten pyydetään ja täyttää kupin niin, että noin puoli senttiä sen yläreunasta jää näkyviin)
A: Ei noin paljon! Sitä on ihan liikkoo!! - - Miten tätä nyt juopi?!!
M:  ?? - - mm - -
A: (juo)  Kyllä on pahhaa kahvija.

(Päivystäjätoveri Koivunlehti istuu raukkamaisesti nurkassa hiirenhiljaa ja yrittää olla näkymätön. Hän katselee vaivihkaa, tuprahteleeko myyjän korvista savupilviä.)

A: Onko siellä pannussa vielä kahvvii? Anna vuan vielä tuohon!
M: Olkaa hyvä.
A: - - - Kyllä on pahhaa kahvija. - - Nyt minulla alakkaa koskemmaan mahhaan! Minä en siijjä väkevvee kahvija!

Tulipahan hänetkin kohdattua