Kellarissa saunamme eteisessä elää hirveän kamalan kauheita, isoja, karvaisia, mustia hämähäkkejä  .  En muista nähneeni niitä aiempina vuosina, mutta kuluneena kesänä ja syksynä ne ovat tulleet tutuiksi. Ne juoksevat usein lattialla olevan muoviritilän alla ja saavat minut pomppimaan ympäriinsä hermoheikkona. Kun tänä iltana menin alas käydäkseni suihkussa, yksi hirveän kamalan kauhea, iso, karvainen, musta hämähäkki seisoi paikoillaan keskellä pukeutumispenkkiä. Se oli ainakin puolitoista senttiä pitkä. Kun sytytin valon, hämähäkki pysyi vielä hetken paikallaan ja vilisti sitten hirveän kamalan kauheaa vauhtia penkin taakse. Minä voihkin äänettömästi ja lastasin reppuni ja vaatteeni vanhan mankelin päälle. Lattialle en niitä laskisi mistään hinnasta.

Suihkussa vääntyilin levottomasti paikoillani ja kyttäsin, juokseeko paljaille jaloilleni hämähäkkejä. Olin valmis hukuttamaan jokaisen, joka tulisi viittä metriä lähemmäksi minua. Kukaan ei uskaltanut. Hain vaatteet toisesta huoneesta ja puin ne päälleni suihkun puolella. En kerta kaikkiaan voinut olla saunan eteisen puolella pitkään.

En ehkä käy enää ikinä suihkussa  . En vaikka haisisin hirveän kamalan kauhealle.