Opin tänään kirkossa, että tämä on ensimmäinen kerta sitten 1800-luvun, kun koko Suomessa vietetään kolmatta joulupäivää sunnuntaina. Nelipäiväisestä (!) joulusta luovuttiin aikoinaan sen vuoksi, että saataisiin lisää työpäiviä. 1990-luvulla kolmas ja neljäs joulupäivä otettiin taas kirkkokäsikirjaan. Nyt kolmas joulupäivä sattui ensimmäistä kertaa sunnuntaille.

Kuva on aatolta, jouluvesperistä, jossa Tuomiokirkossa oli tosi paljon porukkaa. Olin kuoron mukana laulamassa. Seuraavana aamuna olin myös kuorossa, ensin seitsemältä Tuomiokirkossa ja sitten kahdeksalta Männistössä. Siinä silmät aukesivat mukavasti :)

Olen nauttinut joulustani. Ensimmäisinä vuosina läheisistä erossa olo tuntui vaikeammalta, joten kai tähän tottuu. En kaipaa niinkään ihmisiä kuin maaseutua ja luonnon hiljaisuutta. Hiljaista tosin on kaupungissakin aattona: järjettömän hiljaista :D  Ihan yksinkään ei ole tarvinnut olla: onhan minulla kuoroni ja aattoiltaa vietin kaverin kanssa. Istuimme, joimme glögiä, lähetimme ja vastaanotimme jouluterveisiä ja juttelimme. Televisiosta kuuntelimme joulukonserttia.

Joulupäivänä oli upea ilma ja kävelin ulkona pariinkin otteeseen. Aurinko paistoi.

Kovin on autiota, eikö vain?

Olen myös askarrellut ja siivonnut. Kyllä, siivonnut, koska iski mieliteko. Pesin myös uunin ja paistoin piparisen juustokakun. Se kyllä epäonnistui :D Hällä väliä, hyvää se on ollut. Eilen olin netissä postcrossingin merkeissä ja eksyin Ullaneuleeseen. Sieltä päädyin selailemaan neuleblogeja pitkästä aikaa ja lopulta minun oli pakko aloittaa pipon neulominen! Ohje löytyi Ullaneuleen jämäekstrasta. On aivan ihanaa, että suomalaisilla neuleharrastajilla on halua ja taitoa tehdä omaa lehteä. Kunnioitusta ja iloa herätti erityisesti tuorein ekstra Mummojemme neuleet. Minun pitäisi myös kirjoittaa ylös mummoni neulevinkit ennen kuin ne unohtuvat. Ne ovat jo vähän unohtuneet: toivottavasti äiti vielä muistaa.

Pitää kertoa joulusta vielä yksi asia. Jouluaattoaamuna bussiamme ajoi ihkaoikea joulupukki! Kuljettaja oli pukenut päälleen pitkän, punaisen joulupukin nutun, lakin ja vielä parrankin. Toivon, että hänen päivästään tuli yhtä iloinen kuin yllätettyjen matkustajien päivästä, sillä en ole ikinä nähnyt bussissa niin ihastuneita ja iloisia ilmeitä kuin silloin :) Toivottavasti teet, kuljettaja, samoin ensi vuonna :)))