Alan oppia, että Lyrican kanssa on oltava jämpti. Jo yhden tabletin jättäminen välistä tuntuu seuraavana päivänä. Jos viikon aikana jää, silloin tällöin, ottamatta pari kolme tablettia, olo on vaikea koko ajan ja muutaman päivän seuraavallakin viikolla. Epäsäännöllisyyden vaikutus ei poistu heti, kun on ottanut seuraavan tabletin. Cymbalta ei ehkä ole yhtä vaativa lääke.

Ennen joulua tein päätöksen, että nyt hiljaisena loma-aikana teen eräänlaisen nollausoperaation. Aloitan alusta. Tai en niinkään alusta, vaan käännän mieleni suunnan. Muutama viikko Vakassa opetti, etten ole millään lailla työkykyinen (jatkoa "työlle" ei tule, koska kaupunki lopettaa - juuri nyt! - koko avotyömuodon!). Vaikka pidänkin Vakassa olemisesta hyvin paljon, säännöllinen työaika ja -määrä on stressi. Olen siihen myös lääkkeiden vuoksi liian väsynyt. Rakkaan ihmisen kuolema on lisäksi sellainen asia, joka tulee tulevina kuukausina iskemään päälle. On parempi säästää voimat siihen.

Mutta niin hullulta kuin se ehkä kuulostaa, aion silti jatkaa Vakassa olemista ja vieläpä entistä intensiivisemmin. Nyt, kun lakkaan edes miettimästä mahdollisuutta, että voisin itse tienata oman elantoni, tarvitsen jotain muuta, johon suuntautua. Ihmisellä on oltava jotain, jonka vuoksi herätä aamulla. Minulle luontevin vaihtoehto on vapaaehtoistyö. Kuorossa ja Vakassa minulla on oma kenttäkin jo valmiina. Opin muutamassa viikossa tietämään niin paljon uusia asioita Vakasta ja sen toiminnasta, että halu olla enemmän mukana kasvoi selkeäksi. Tulevalla kevätkaudella minulla on aikaa paneutua asioihin. Toivotaan vain, että löytyy muitakin ihmisiä, sillä yksin ei voi tehdä paljoakaan.

Toinen asia, mitä nollaus tarkoittaa, on uuden tulevaisuuden kohtaaminen muutenkin. Olen tiennyt jo kauan, ettei minulle tule koskaan perhettä. Tästä vuodenvaihteesta alkaen se on tyyni toteamus, jota ei tarvitse pohtia sen enempää. Nollaus tarkoittaa myös sen kohtaamista, että tämän talon, jota luulin kodikseni, aika on ohi. Alan valmistautua pakkaamiseen. Talon (pakko)myyntiasian pitäisi ratketa eräässä oikeusasteessa keväällä. En tiedä yhtään, miten nopeasti asiat etenevät sen jälkeen, mutta koen, että nollauksen aika on tässäkin suhteessa juuri nyt.

Kolmas nollaamisasia on oma käytökseni. Kun olin lapsi, en koskaan suuttunut tai sanonut vastaan kenellekään kodin seinien ulkopuolella. Olin siihen liian arka. Sen vastapainoksi tunteet purkautuivat kotona ja räjähtelin läheisimmilleni :(  Ei hyvä, mutta muuhunkaan en pystynyt. Nyt olen alkanut menettää malttiani vieraampien ihmisten seurassa. Olen yrittänyt lopettaa sen pistämällä turpani tukkoon kiperissä tilanteissa, rentoutumalla ja muistuttamalla itseäni edes alkeellisimmista käytöstavoista! Läheisimmät ehkä ymmärsivät, miksi raivosin, mutten usko vieraampien siihen kykenevän.

En ole kuitenkaan onnistunut hillitsemään itseäni, joten nyt raivoamiselle ja huonolle käytökselle (!) on kertakaikkiaan tultava loppu. Se tarkoittaa omien tunteiden häivyttämistä, mutta sille ei nyt voi mitään. Jos en lopeta, olen pian "polttanut sillat takanani" ja menettänyt ystäväni.

Uskon onnistuvani nollauksessa, sillä olen tehnyt sen ennenkin. Olen tavallaan jo päättänyt kaikki em. asiat, saanut ne sisälleni, ja nollausprosessi on vain niihin totuttelemista. Se on eräänlaista kasvamista niihin kiinni ja sen hyväksymistä, että muuta ei ole. Piste. Siinä se.