Eilinen kirjoitus sattui hyvään ajankohtaan, koska eilen huomasin ensimmäisen kerran jotain aivan uutta! Minullahan on ollut silmälasit jo muutaman vuoden. Käytän niitä lukiessani ja kirjoittaessani, tietokoneen ääressä (mm. nyt) sekä käsitöitä ja askarteluja tehdessäni. Näkemiseen en niitä välttämättä tarvitse, mutta silmät väsyvät hirveän nopeasti ilman laseja. Askarrellessa lasit ovat kivat, koska ne suurentavat!

Eilen rupesin katsomaan tuoteselostetta voitaikinapaketin kyljestä ja yht'äkkiä tajusin, ettei paketin tuominen lähemmäksi auttanutkaan näkemään pientä tekstiä paremmin, vaan päinvastoin. Minun piti viedä pakettia kauemmaksi!

Iiiiik! Ikänäkö! :D

Tulee mieleen, kuinka aikoinaan täytin 25 ja menin käymään kotona. Veli3 tuli riemuissaan onnittelemaan minua synttäreiden johdosta. Hän oli oppinut koulussa, että 25-vuotiaasta alkaen ihmisen luihin alkaa kertyä kalkkia. Toisin sanoen, oli opettaja sanonut, 25-vuotiaat alkavat olla kalkkiksia. Voi, kuinka hurmaantunut Veli3 olikaan tästä tiedosta ja kuinka innokkaasti hän valistikaan minua ja perässäni 25 vuotta täyttävää Veli1:tä asiasta.