Kuoro1 oli tällä viikolla laulamassa ortodoksisessa seurakuntatalossa. Meitä pyydettiin sinne Kristittyjen ykseysviikon tilaisuuteen. Sen vuoksi aloitimme kauden aikaisin. Ensimmäisten harjoitusten jälkeen kuun alussa vietimme joulurääppiäisiä Konttilassa Puijolla. Se korvasi jouluaterian, jota emme kiireisen joulukuun vuoksi viettäneet. Konttilassa söimme ja kuuntelimme kalevalaista laulajaa.

Illan aikana halukkaat pääsivät rekiajelulle! Luulen, etten ole koskaan ollut reessä, joten en ollenkaan osannut odottaa, mitä se olisi. Ulkona oli 23 astetta pakkasta ja uskoin, ettei lampaan talja olisi lämmin. Mutta kun pudottauduin reen pohjalle ja kuski vetäisi vällyn päälleni, minusta tuntui, kuin olisin uponnut pehmeiden pilvien sekaan. Lämpö ja turvallisuuden tunne kietoi minut syleilyynsä. Toinen kuorolainen tuli kaverikseni, mutta sekään ei saanut turvallisuutta katoamaan. Makasin melkein piilossa vällyjen alla ja halusin vain sulkea silmäni. Kuinka halusinkaan sulkea silmäni ja nukkua rekeen! Pakkasilmaa oli helppo hengittää ja tähdet näkyivät yllä.

Tähdet, ne tosiaan näkyivät Konttilaan. Isoja valoja ei ollut lähellä. Kiersimme hevosella peltoa ympäri ja reen liike tuuditti miellyttävästi. Oli hiljaista. Saatoin kuvitella, kuinka ennen lapset ovat nukkuneet reessä, kun on menty joulukirkkoon.

Myöhemmin minua nauratti, kun ajattelin, että kyytimme pellon ympäri oli kovin tasaista ja helppoa. Varmaan se olisi ollut vähän toisenlaista, jos olisimme lähteneet rymistelemään metsän läpi rinnettä alas!