Pari viikkoa sitten kuoro1:n johtaja kysyi, haluaisinko projektikuoroon, johon kaivattiin vahvistusta. Toiminta kestäisi kevään ja päättyisi kahteen konserttiin. Asia kiinnosti, joten kun toinen kuorolainen pyysi minua vielä kaverikseen, läksin mukaan :) Tämä tarkoittaa, etten pääse tänä keväänä kuoro2:n harjoituksiin, mutta pärjään varmaan muutenkin. Haluan olla projektissa: se on juuri sellaista piristystä (ja haastetta), jota tunnen kaipaavani.

Eilen en päässyt vielä mukaan, mutta tänään menin harjoituksiin. Paikalle kävellessä iski hetkeksi rimakauhu: mitä jos muut ovat hirveän hyviä tai jopa musiikin ammattilaisia? Tai jos pitää mennä laulukokeeseen? Rimakauhu meni ohi nopeasti, kun näin toiset: ihan tavallisen näköistä, iäkkäämpää väkeä. Muutama tuttu kasvo näkyi joukossa.

Kuoronjohtaja selitti tärkeimmät asiat ja antoi nuotit ja nyt vasta sain kunnon infoa siitä, mistä on kysymys. Projekti on johtajan opiskeluihin kuuluva työ ja ison kuoromme osuus olisi vain ja ainostaan Vivaldin Gloria. Sitä opettelemme koko kevään. Itse konserteissa on mukana orkesterin lisäksi musiikinopiskelijoita, jotka laulavat lisäksi konsertin toisen osan yksinään.

Ainakin nämä ensimmäiset harkat olivat tosi kivat. Huomasin pystyväni laulamaan suoraan nuotista aika paljon. Sävellyksen ensimmäistä osaa olen laulanut ennenkin ja sen osasin melkein kokonaan ulkoa ihan vanhasta muistista. Lopuksi kävimme koko teoksen läpi ja sitten löytyi kyllä kohtia, joissa tipahdin kyydistä ihan kokonaan :O Taisinpa olla väärällä sivullakin jossain vaiheessa :DD Loppuaamenet olivat aika mutkikkaat!

Mutta mieli on hyvä ja huomisiin harjoituksiin ehtii jo vähän käymään nuottia läpi. Eiköhän se siitä.

Tuli kyllä jo mieleen, että saattaa sitä toukokuussa olla jo ihan täynnä Gloriaa! Kuvitella, harjoitella kaksi ja  puoli kuukautta pelkästään sitä :O :D Vierustoverini, joka on ollut harjoituksissa mukana kauemmin, sanoi, että hän saattaa yölläkin herätä ja päässä soi "gloooriaa, in exelsiis deeeoo!"