Minun iloni kuoroharjoituksista on vähän hiipunut pitkäaikaisen kuoronjohtajan menettämisen myötä. Eilen oli kuitenkin taas tosi kivat harjoitukset. Juhlimme aluksi syntymäpäiviä upeilla tarjoiluilla ja sitten - heh, maha täynnä - siirryimme laulamaan. Pälpätys oli kahvipöydässä korkeissa lukemissa, eikä se hiipunut harjoituksissakaan :D Aina, kun kuorolaisilta kysyttiin jotain, vastauksia tuli useammastakin suusta, eikä selityksistä meinannut tulla loppua ollenkaan!

Se kuitenkin kertoo innosta ja motivaatiosta laulaa. Hienoimmat muistot taitavat olla tiukoista harjoituspäivistä, jolloin tauot menevät innostuneeseen keskusteluun, jossa puhutaan melkein toisten päälle: - pälä, pälä - eikö ollut hienoa?! - entä, kun kokeiltiin sitä - pälä, pälä - uusia lihaksia! - pälä, pälä - jestas, minun kieli on ihan uupunut - pälä, pälä - ääni muuttui! - pälä, pälä.

Sellainen on ihan älyttömän hienoa.