Jos joku olisi sanonut minulle 20 vuotta sitten, että 'sinä laulat vielä monessa kuorossa ja nautit esiintymisestä', olisin pitänyt häntä hölmönä. Varsinkin jälkimmäinen väite olisi ollut käsittämätön! Mutta niin se vain meni, että kummallisia asioita on tapahtunut. Vivaldin Glorian harjoitteleminen on ollut tosi kivaa ja ihan surettaa, että nyt se loppuu. Nautin jopa esiintymisestä eilen. Alkuiltapäivän jännitys meni pitkälti ohi, kun pääsin tapahtumapaikalle (toivottavasti niin käy tänäänkin... mahassa leikkivät taas perhoset). Kun musiikki alkoi, hymyilytti. Ei Gloriaa voi aloittaa ilman hyvää mieltä; sellaista musiikkia se on.

Teoksen aikana puolestaan ei ehdi jännittämään! Monissa osissa musiikki on hurjan nopeatempoista ja kaikki energia menee siihen, että keskittyy pysymään mukana ja aloittamaan oikeissa kohdissa. Vaikka stemmojen kulku on mielestäni melko helppo, rytmit ovat niin vaativia, että ulkoaoppiminen ei ole tullut kyseeseen. Paljon osaan, mutta erehdyksiäkin sattuu, jos en koko ajan pidä silmällä nuottia.

Harjoituskasetilla nopeus on vielä suurempi, mutta mekin laulamme turbovauhtia :D Se ei sovi minun mielenlaadulleni ollenkaan, mutta minkäs teet. Jos enkelien on ajateltu laulavan ensimmäisen osan ylistystä, ne ovat kyllä hyvin kiireisiä enkeleitä!