En tiedä, mlloin viimeksi olisin ollut niin laiska kuin tänään. Istuin tosin viisi tuntia leikkaamassa matonkuteita laiturilla, mutta sitä ei lasketa, koska se oli rentoutumista. Melkein mikä tahansa, mikä tehdään laiturilla, on rentoutumista. Jopa gradun teko oli helpompaa laiturilla.

Sanoin äsken, että tässä päivässä ei ole mitään realistista. Ei mitään, mikä veisi ajatukset normaalielämään. Sisin on hämillään tilanteesta: se vaatii ryhtymään johonkin, jolla on tarkoitus. Mutta ei, en aio tehdä niin. Aion elää täysin epärealistisesti :)

Aamulla nukuin pitkään ja senkin jälkeen loikoilin sängyssä. Unelmoin joku viikko sitten, että saisin herätä linnunlauluun. Olen nukkunut ikkuna auki ja se on toteutunut. Muutaman kerran heräsin myös itikoiden ininään, mutta se on sitten mökkirealismia.

Aamiaista syötyäni menin laiturille kirjan, kiikarin ja matonkuteiden kanssa ja vietin siellä seuraavat viisi tuntia. Siis viisi tuntia! Voisin vallan hyvin muuttaa laiturille asumaan.

Lopulta tuli nälkä ja läksin syömään. Sen jälkeen tulin istumaan kuistille läppärin kanssa ja ihmettelemään toimettomuuttani. Muuta en varmaan tänään teekään paitsi käyn lähteestä juomavettä ja saunon. Järvessäkin tietysti piipahdan. Iltalukemisena lopetan Kirahvin kyyneleet, jossa Mma Ramotswe pyörittää etsivätoimistoaan. Hmm, mitähän hyödytöntä sitä huomenna tekisi? :))

Ukkonen jyrähtelee. Jään katsomaan sitä ulos.