Mistähän sitä aloittaisi? Jospa tuoreimmista retkistä. Viimeisimmällä lapsuuden maisemien linturetkelläni kävin peltoaukealla, jonka sopivuudesta yölaulajille olen ollut vakuuttunut. Aikoinaan näin siellä lintuja, joita "omilla" pelloilla ei ollut. Peltoaukea on kostean metsän laidassa kahden järven välisellä kannaksella. Toinen on ihan pellon vieressä ja sille toiselle, arvokkaalle lintujärvelle, on muutama sata metriä matkaa.

Pellolla laidunnettiin vielä 1990-luvulla ja siellä on edelleen avo-ojia. Pellon ja ojien reunoilla on pensaikkoja ja järvien välinen joki (tosin näyttää enemmän purolta) kulkee pellon laitaa. Pellon vierustoilla on lisäksi vanhoja pihapiirejä. Puustossa on paljon lehtipuuta. Eräänlainen lintuparatiisi siis ja hyvin jännittävä paikka :))

Ensimmäiseksi sain selville, että pellon kulman lehtimetsikkö on erityisen hyvä rastaspaikka. Sitten vahvistui epäilyni, että järven lahteen on asettunut kaulushaikara! Sitä ei tietääkseni ollut vielä viime vuonna. Taivaanvuohi lenteli alueella. Läksin kulkemaan pellon laitaa joen vartta seuraten. Tavallisten rastaiden, peippojen ja pajulintujen lisäksi löytyi heti lehtokerttu :)  Punavarpusia ja keltasirkkuja kuului pellon eri laidoilla. Joesta silmäsni löysivät hämmästyksekseni rantayrttiä ja kilpukkaa. Tämähän ei taida olla ihan tavallinen joki! No eipä tietenkään, koska tulee kasvistollisesti arvokkaasta järvestä.

Pellon periltä alkoi soistuva metsä, mutta sinne en lähtenyt. Jatkoin pellon kiertämistä ja törmäsin toiseen lehtokerttuun. Laulurastas lauloi kuusen latvassa ja viherpeippoja kuului siellä täällä. Hernekertutkin olivat äänessä. Sepelkyyhky ja harakka kantoivat ruokaa metsään. Pellon toisella laidalla oli paljon isoja sudenkorentoja. Äkkiä meteli havahdutti minut ja näin kanahaukkanaaraan, jota varis sitkeästi ajoi takaa. Yhdessä ne poistuivat puiden taa.

Kun saavuin yllä olevan kuvan paikalle, jossa kartan mukaan iso ja todellisuudessa aika pieni oja halkaisi pellon, aloin kuulla viereiseltä pellolta mielenkiintoisia ääniä. Siellä oli nyt joku laulaja. Löysin vanhan ladon ja pensaikkoalueelta paikansin lopulta viitakerttusen. Se lauloi pensaassa ojan varressa. Ensin en tajunnut, mikä laji se oli, sillä viereisissä puissa lauloi yhtäaikaa jokin toinen lintu! Se lauloi kiireisemmin ja pulppuilevammin, mutta juuri silloin soi puhelimeni ja minun täytyi unohtaa linnut hetkeksi. Sillä aikaa lintu lopetti. Puhelimessa oli rakas kummityttö 8v ja juttelin ilahtuneena hänen kanssaan. Toivottavasti ensi viikolla nähdään :)

En ollut yöaikaan liikkeellä, en edes aamuhämärissä, joten olin tosi riemuissani, että lintuja oli ollut äänessä. Olin jo aamulla löytänyt matkan varrelta yhden viitakerttusen, joten toinen samaa lajia oli ihan ekstraa. Se tuntemattomaksi jäänyt vain jäi vähän kaivelemaan.

Pian oli lähdettävä hakemaan äitiä navetalta, mutta matkalla pysähtelin kuitenkin sen verran, että sain nostettua pesimisvarmuuksia aiemmilla käynneillä havaitsemilleni linnuille (kun näkee linnun samalla paikalla toisena päivänä, pesimisvarmuus nousee, kts. Lintuatlas). "Nosteen" saivat peipot ja pajulinnut, viherpeipot ja järripeipot, rastaat, kirviset, kyyhkyt ja mitä niitä olikaan. No hippiäinen ainakin. Aiempaa korppipariskuntaa en nähnyt, mutta kuusikon laidassa ollut laulaja oli siellä yhä. Harmi, ettei se enää aukaissut suutaan kuin satunnaisesti. Sekin jäi tunnistamatta. Pensastaskun tapasin ilokseni. Postilaatikolla päivysti västäräkki. Se oli vähän sen oloinen, että lähistöllä oli pesä.

Venerannassa oli omituisen hiljaista. Missä kaikki linnut?

Myöhemmin kylällä näin taas tervapääskyjä ja kuulin käenpiian. Matkalla Kuopioon "saimme" nähdä hirven. Kuljettaja teki aika kovan jarrutuksen, sillä eläin tuli metsästä eteemme tielle!