Tänä aamuna heräsin sateen ropinaan. Avoimesta ikkunasta kuulin, kuinka sade paitsi rummutti kattoa myös ropisi maahan, puun lehdille, oksille ja kiville. Makasin sängyssä ja kuuntelin. Väsytti, mutten enää saanut unta. Annoin sateen äänten kietoa minut turvaan sisälleen.

Eilen aamulla sisin vaati kävelemään. Tein itselleni aamiaista, kun näin keittonurkkauksen ikkunasta punarinnan. Sen nokka oli täynnä hyönteisiä ja arvasin sen olevan menossa pesälle. Minut nähtyään se jähmettyi paikalleen ja jatkoi matkaa vasta vähän ajan päästä. Aivan silmieni edessä rinteessä oli puun juurten alle muodostunut onkalo, josta se sujahti sisään. Ainakin kaksi tai kolme ahnasta nokkaa kohosi heti kerjäämään ruokaa. Sitten ne taas vaipuivat piiloon kasvien taakse.

Läksin kävelemään mökkitietä eteenpäin. Tarkoitukseni oli kävellä tien päähän, palata takaisin ja jatkaa toiseen suuntaan. Tie oli kuitenkin niin täynnä elämää, että lyhyt tienpätkä vei aikani moneksi tunniksi. Ensimmäisen mutkan jälkeen löysin sorkkaeläimen jälkiä, jotka kulkivat tien yli edestakaisin. Mäen päällä vastaani liihotteli ritariperhonen! Hurjan iloisena jahtasin sitä yrittäen saada siitä kuvaa, mutta se osoittautui araksi lajiksi. Vähän matkan päässä näin toisen ritarin ja huomasin, että kulkemani tienpätkä oli perhosten suosiossa.

Pienempi perhonen oli rohkeampi, eikä liihottanut heti karkuun.

Ojien risteyskohdassa oli sammakonkutua ja siellä innostuin lopulta keräämään kasveja. Ojassa kasvoi sara ja pientareella sen vieressä useampia muita. Keräsin kasveja pussiin ja katselin uiskentelevia nuijapäitä. Vähän matkan päässä rantaan vei metsätie, joka oli hyvää vauhtia kasvamassa umpeen. Siellä hyppeli isompia sammakoita sinne tänne. Tien vierestä läksi lentoon varoitteleva punakylkirastas. Sillä oli varmasti pesä.

Vähän matkan päästä löysin sitten jänönapilaa :) Se kuului luokkaan 'kivat löydot': kasveihin, joita ei ole ihan joka paikassa. En ottanut siitä näytettä, koska sitä oli vähän, mutta sen sijaan otin kuvan toisensa jälkeen.

Mökin luona kävin tutkimassa kallionaluslehtoa, jota olen tähän asti ihaillut kauempaa. Sielläkin pesi punakylkirastas. Mökin pihasta otin näytteen virnasta, jota en tuntenut. Se osoittautui metsävirnaksi ja on myös niitä kivoja lajeja :)

Illalla saimme vieraan mökille. Päivä oli kiva. Itikatkaan eivät häirinneet, koska tuuli sen verran kovaa. Minusta oli juuri sopiva sää.