Eilen ei Kuopiossa enää puhuttu muusta kuin säästä. Se tuli esille kaikissa käänteissä ja ihmiset olivat tavallista puheliaampiakin. Minä kävin tapani mukaan uimassa päivän päätteeksi. Täällä onneksi on tuullut koko ajan vähän. Asuntooni paistaa aurinko vain hetken aamulla, joten illaksi se yleensä viilenee. Tai "viilenee", toissailtanakin mittari näytti siitä huolimatta + 30 sekä sisällä että ulkona. Uimapuvussa oli ihan helppo olla. Mitään fyysistä en tee. Eilen ainoa fyysisempi homma oli laittaa likoon sangollinen sembramännyn käpyjä ja yrittää murskata niitä vasaralla. Ei muuten onnistunut! Ne ovat rakenteeltaan kovia. Kävyistä tulee aikanaan lankojen värjäyslientä.

Tänä aamuna otin niin kylmän suihkun, että sain itseni palelemaan. Kroppa tuntuu olevan hämmentynyt lämpötilojen takia. Nukkumisessa ei ole hurraamista. Makuuhuoneen ikkunaa ei voi pitää yöllä auki, koska autot kulkevat muutaman metrin päässä ikkunan alla.

Illalla pidin asunnossani ovea auki, että saisin läpivetoa. Alakerran nuori väki hommaili omiaan, kun äkkiä kiinnitin huomiota huuteluun ja bongasin muutaman sanan: " - - - on tulessa!" Olipa varsin hätkähdyttävää. Vetäisin vaatetta päälle ja tulin porraskäytävään, mutta huutelu oli jo muuttunut päivittelyksi ja nauruksi. Arvasin, ettei ollut mitään hätää. Halusin silti käydä katsomassa tilannetta ja kysyä, mitä oli tapahtunut. Tuhkakuppi oli syttynyt tuleen. No hyvä. Ei tullut vielä kuumemmat oltavat. Mietin kuitenkin myöhemmin sitä, että olen kauan aikonut laittaa kaikki tärkeimmät asiani oven lähelle yhteen paikkaan. Ne tärkeimmät ovat valokuvat ja tärkeiden paperien mappi. Seuraavaksi tärkein olisi varmaan tietokone, josta löytyvät monet aikaansaannokseni. Miksi en ole vielä toteuttanut suunnitelmaa? No siksi, että valokuvakansioita on kaksi pahvilaatikollista ja jos minä raahaan nekin esille ullakkokomerosta... Tilakysymys! Mutta miksi en edelleenkään ole hankkinut sammutuspeitettä?