Siinä se on: meidän mökkimme. Halpa, vaatimattoman näköinen, mutta tilava ja täydellisen riittävä meille. Järvivesi tuli sisään, wc oli sisällä ja juomaveden haku lähteestä, 50 metrin päästä, oli vain kivaa. Kun oli juonut kaksi viikkoa lähdevettä, kaupungin juomavesi maistui todella kummalliselta   Aamuisin istuimme pöydän ääressä ja tuijotimme järveä, joka näkyi suoraan ikkunasta.

Järvi oli erilainen joka kerta, kun sitä katsoi. Auringon valo värjäsi sitä, samoin pilvet. Tunnelma saattoi muuttua hetkessä. Tuuli teki laineita tai antoi veden laskeutua tyyneksi pinnaksi maan syliin. Joskus vesi näytti kovalta, joskus pehmeältä. Mitä lämpimämpää tuli, sitä pehmeämmältä vesi näytti. Kerran satoi hiljakseen vettä ja veden pinta muuttui pumpuliksi. Olisin halunnut sen sisään. Siellä olisin ollut turvassa.

Jos saisin muuttaa asumaan veden äärelle, minulta menisi ainakin muutama vuosi tulla tuntemaan kaikki veden ilmentymismuodot. Haluaisin tietää, miten monenlainen vesi voi olla. Epäilemättä rakastuisin veteeni.

Viimeisinä päivinä kävimme soutelemassa monta kertaa. Tämä kuva on otettu vastarannalta: mökkimme pilkottaa hieman keskeltä oikealle. Mökin takana oli korkea, kallioinen mäki. Laivareitti kulki mökin edestä. Vasta juhannuksena siinä alkoi olla liikennettä.

Mökin ympäristössä oli kotoista ja turvallista maalaismaisemaa. Nautin kävelemisestä.

Vanhat pihapiirit kukkivat.

Kun läksimme pois, onnistuimme venyttämään 50 km:n kotimatkan kuuden tunnin mittaiseksi :)  Ei yhtään innostanut lähteä kaupunkiin. Ajoimme pikkuteitä Vehmersalmelle, jossa kävimme aurinkoisessa satamassa. Sitten tutustuimme Ritoniemeen, josta olimme lukeneet, mutta jossa kumpikaan ei ollut käynyt. Löysimme upean retkikohteen, josta tulen tykkäämään varmasti. Joskus tänne siis. Maisema on kuin kotoa.