Ke 15.9.2010 klo 18.21
Olen paikannut housuja ja virkannut pipoa. Oulu on ohitettu ja Kemiin on reilut 60 km. Minun on edelleen hyvä olla kuoron kanssa. Siinä se tärkein taisikin olla :)  Minulla on rauhallinen olo.

KE 15.9.2010  klo 22.11
Kun bussi kääntyi Torniossa suoraan pohjoiseen ja kyltteihin ilmestyi Kilpisjärvi, tuntui tosi kivalta. Alkoi jännittää. Minä OLEN menossa Lappiin :)
Ruotsin valot näkyivät vastarannalla. Muistin, että olen joskus ollut Torniossa yötä! Veli2:n kanssa silloin joskus, mut joskus seurakunnan porukankin kanssa. Joen itärannalla kansanopistossa tai jotain sellaista. On se hassua, etten enää muista, mikä juttu se oli. Olen siis saanut reissata paljon.
Nyt, klo 22.20, käännyttiin Kilpisjärven tieltä itään. Määränpää lähestyy. Jännittää. Edessä hienoja päiviä. Luonnossa.

Kuoro1 vietti siis neljä yötä Ylläksellä, Äkäslompolossa. Läksimme keskiviikkona iltapäivällä ja olimme perillä yöllä yhdentoista maissa. Maisemia ei yöllä näkynyt, mutta seuraavana aamuna kuvasin heti sumun peittämää tunturia, joka näkyi majapaikan pihaan. Aamulla satoi, joten päätimme pitää kuoroharkat heti. Illalla olisi esiintyminen. Ruokalassa oli tosi hyvä harjoitella! Soimme kuin ennen vanhaan ja nautin harjoituksista tavattomasti   Onneksi kanttori lopulta pääsi mukaan, vaikka olikin joutunut flunssapöpön uhriksi.

Sade loppui puoleltapäivin ja tunturin tulivat kokonaisuudessaan esille pilvien takaa. Niitä olikin ympärillämme monta! Suurin osa porukkaan lähti "pitkälle" lenkille ja minä, joka en enää luota kuntooni ollenkaan, läksin "lyhyemmälle". Lopulta molemmat lenkit olisivat olleet jokseenkin saman mittaisia, mutta meidän valitsemamme oli helpompi. Kuljimme rauhallisessa männikössä kansallispuiston alueella ja kääntöpaikalla söimme eväitä puun rungolla istuen. Mukanamme oleva labradorinnoutaja huolehti tarkkaan, ettei kukaan eksynyt joukosta :)

Illalla kirkossa pidimme pienen iltamusiikin, jonka jälkeen oli messu. Laulut menivät kuulemma ihan hyvin, vaikka minua ärsyttää, että hermostuksissamme emme enää muista harjoituksissa annettuja ohjeita esim. dynamiikasta. Ei, tositilanteessa paahdetaan menemään täysillä tai ainakin tasapaksusti .  Mutta sitä se vaan on, ei voi mitään.

Messussa yksi kuorolainen pääsi/joutui töihin ehtoollisenjakajana - ja tuntui hirveän hyvältä saada ehtoollinen häneltä, ystävältä. Lopuksi pappi lauloi siunauksen, joka on aina tuonut väreet selkäpiihini. Minut täytti turvallisuudentunne ja olin onnellinen ja kiitollinen: että minä saan kokea tämän taas. Olla kuoron kanssa. Ja päästä jo toisen kerran Äkäslompoloon. Ikkunan takana pilvien varjot vaelsivat tunturin rinnettä ylös ja alas.

 

Illalla nukkumaan mennessä kävin pienellä parvekkeellamme. Tähtitaivas oli kirkas ja taivaankannelle tanssivat revontulet. Värittömät mutta kuitenkin.