Olen syöttänyt kaksi päivää viime kesän lintuhavaintoja Hatikkaan. Tietokoneen ääressä istuminen ei ole hirveästi huvittanut, joten olen Lintuatlaksen määräajoista myöhässä, mutta eiköhän tiedoillani liene silti käyttöä. Ainakin peippojen, pajulintujen ja rastaiden olemassaolo on selvää: olen uskollisesti kirjannut ylös kaikkein tavallisimmatkin lajit.

Mahdottoman määrän merkintöjä minä viime kesänä sainkin (enkä silti ole lähelläkään oikeiden harrastajien havaintomäärää). On ollut mukava käydä havaintoja läpi, sillä kevään ja kesän retket tulevat elävästi mieleen. Varhaiset aamut ja kirkas auringonpaiste... ja lintuja, lintuja, lintuja niin paljon, ettei kunnolla ehtinyt merkitä niitä ylös! Oih, maaseutu on paratiisi lintujen suhteen. Retkien jälkeen menin usein lapsia katsomaan. Muistan myös, kuinka toukokuun lopussa linnunlaulut alkoivat pursua korvista ja aivojen omaksumiskyky ylittyä. Silloin äänet alkoivat mennä sekaisin. Tuntui, ettei tunnista enää niitäkään, jotka on luullut tuntevansa. Mutta silloin äänimaailma olikin monipuolisimmillaan.

Sekin muistuu mieleen, että lukematon määrä vilahduksia, rusahduksia, piipityksiä ja oksan heilahduksia meni sivu suun. Joskus tiedi, että siellä on lintu, joka on keväälle uusi. Mutta vaikka yritti mitä, lintu ei tullut näkyville niin, että olisin voinut koettaa tunnistaa sen. Raivostuttavaa :) Lapsena ja nuorena tunsin paljon niitä lintuja, joita kotini lähellä eli. Nyt harrastaminen on sen verran satunnaista, että kaikki on opeteltava alusta joka kevät. Mutta niinhän se on monen asian suhteen. Linnuissa kertut ja muut "paremmat" laulajat ovat niitä, joissa on vielä paljon opeteltavaa. Niinpä keskityin lintuatlashavainnoinnissakin tavallisempiin lajeihin, jotka varmasti tunnen. Varpusistakin kerätty tieto on arvokasta.

Olen tosi iloinen, että Hatikka on olemassa ja että sinne voi ilmoittaa tietoja kuka vain, vaikka tietojen laatu tietysti vaihtelee. Mahdollisuus ilmoittaa tietoja motivoi omaa tietojen keruuta. On vähän tylsää kirjoittaa asioita omaan muistivihkoon, jota sitten säilyttää loppuikänsä salassa kirjoituspöydän laatikossa.

Jaha, kirjasto menee kiinni. Se on lähtö nyt.