Minun mummoni asui kaupungissa. Silloin, kun hän oli nuorempi ja hyvässä kunnossa, hän tuli meille kylään bussilla. Bussi jätti hänet tienhaaraan 2 km:n päähän ja sieltä hän käveli meille.

Mummo ei välttämättä ilmoittanut tulostaan etukäteen. Joku usein huomasi ikkunasta, kuinka mummo kääntyi pihatielle. "Mummo tulloo!" hän kiljaisi. Neljä lasta ryntäsi ovelle, paineli ovesta ulos ja juoksi mummoa vastaan.

25 vuotta myöhemmin ajan autolla pihaan ja lähden kävelemään kohti tupaa. Hallista kuuluu ääniä: kevättyöt ovat alkaneet. Sitten erotan lapsen äänen. Käännän päätäni. Autojen välistä ilmestyy riemastuneen näköinen Neiti 2v, joka kipittää minua kohti kädet levällään, vähän vaappuen, kuten vasta juoksemaan opetteleva tekee: "Täti!"

Minä oivalsin, miltä mummosta tuntui.