Läksin aamulla ahkeroimaan kysin kirjastolle. Tarkoitukseni oli pakata vielä pari korttilähetystä, valokuvata kortteja ja kiittää kasasta saapuneita. Vaihdoin bussia torilla ja odotin jonkin aikaa lämpimässä kioskilla. Olin melkein kysillä, kun bussissa istuessani tajusin yht'äkkiä, että 'missä  p..:ssä minun toinen laukkuni on?!!' Reppu oli selässäni, mutta toista kassia ei näkynyt missään! Kauhistuneella pikakelauksella tajusin, että sen täytyi olla jäänyt ärrälle. Jatkoin kelausta ja mietin, mitä laukussa oli. Onneksi siellä oli vain kortteja ja joitain papereita. Juuri tällaista tilannetta pelätessäni pakkasin aina kaiken tärkeän reppuun, jota oli vaikeampi unohtaa. En edes osaa kulkea ilman reppua: niin tottunut olen siihen.

Soitin kysiltä ärrälle ja sain helpotuksekseni kuulla, että laukku odotti minua: sen kun menisin hakemaan. Jäin ensin syömään ja palasin vasta sitten kaupungille. Sitten ei enää huvittanutkaan lähteä takaisin kirjastolle, sillä säikähdys oli vienyt kaiken halun siihen. Tallustelin pallo hukassa torin ympäristössä ja lopulta läksin kotiin.

Kotona yritin ruveta siivoamaan, mutta en jaksanut kuin aloittaa. Olen edelleen kipeä. Kurkku tuntuu välillä aralta, yskää on, mutta ennen kaikkea olen selvästi kipeän väsynyt. Jalkoihin ja käsiin on alkanut koskea ja laulu ei edelleenkään onnistu kunnolla. Hitto, tästä ei tule kyllä mitään! Yritin soittaa viime viikolla lääkärille, mutta en jaksanut kuin yhtenä aamuna. Yritin kahdesti noin kymmene minuutin verran, mutta en päässyt läpi. Sitten alkoi tuntua, että olkoon. Nyt kyllä kaduttaa. En ehdi lääkäriin enää ennen joulua.

Tänä vuonna teen poikkeuksellisen teon ja menen kotipuoleen jouluksi. Olen vältellyt kyläympäristöä, koska olen pelännyt, että maaseutukaipuu iskee liian kovana jouluna. Nyt kuitenkin tuntuu, että voin mennä. Minulla onkin taas ikävä läheisiä. Pikku väkeä erityisesti :)

Lahjat on jo pakattu. Joulupukin apulainen on tulossa!