En ole ollut kovin kipeä, mutta kurkun käheys alkaa jo tympiä. Tympiminen lienee merkki siitä, että olen melkein terve... Suututtaa, kun laulamisesta ei tule mitään. Toivottavasti ääni on palannut reilun viikon päästä. Meillä on joulukonsertti lukiolaisten kanssa enkä haluaisin olla siitä poissa. Toisen kuoron kanssa on kauneimpia joululauluja ja sitten on vielä joulujutut. Adventti meni jo kuunnellessa ja Hoosianna jäi laulamatta.

Kirkkoherramme jäi adventtina eläkkeelle ja me kaikki kuorot olimme kirkossa yhdessä. Kirkko oli tupaten täysi! Oli hienoa, kun miesääntä oli laulussa mukana paljon enemmän kuin tavallisesti: se tekee laulusta ihan toisenlaista. Messun jälkeen olin luovuttamassa pientä muistamista lähetystyön johtokunnan puolesta ja muut kuorolaiset hoitivat kuoron lahjan. Laulettiin tietysti. Tarjolla oli vielä ruokaa ja kahvit. Kello oli puoli kaksi, kun olin kotona! Juhlasta jäi hyvä muisto. Toivottavasti kirkkoherrallekin, jolla ei varmasti ollut mikään kevyt päivä.

Tänään olin kirkolla syömässä joulupuuroa ja sen jälkeen etsin kanttorin kanssa netistä erään saksalaisen seurakunnan yhteystietoja. Vaikka käytimme apuna sanakirjaa, jäi vähän epäselväksi, oliko löytämämme osoite oikea :D Päätimme, että kyllä se joulupakettimme perille menee, vaikka osoite ei ihan oikea olisikaan. Tunteehan ne toisensa...

Sitten mietimme joulurääppiäisiä ja sanomalehti-ilmoitusta joulukonsertistamme. Kun kaikki oli tehty, kello kävi jo pitkälle iltapäivää. On käsittämätöntä, miten paljon aikaa menee "ihan pieniin" hommiin! Ei, en valita, sillä minulla oli mukavaa, toteanpa vain kummissani.

Ensi syksynä lähdemme taas Saksaan, jos kaikki menee hyvin :)

Voitin muuten sukat arpajaisista :) Niistä tulee joululahja.