Eilen oli mainiot kuoroharjoitukset, ellei oteta lukuun sitä, että olin totaalisen poikki. Jos minulla ei olisi ollut pakollista asiaa yhdelle kuorolaiselle, olisin lähtenyt kotiin nukkumaan. Nyt jäin ja ääni kulki lopulta aika kivasti. Olen monet harjoitukset tuskaillut allergiasta käheän äänen kanssa ja yrittänyt epätoivoisesti muistella kaikkia sääntöjä ja konsteja, joilla äänen sijoitusta ja muotoa saisi oikeaan suuntaan. Naru päälaelle, tennispallo kurkkuun, rinta tynnyriksi, tuki lantiolle (sen kun tajuaisikin), kurkunpää alas (minulla ei muuten taida olla kurkunpäätä, en ole löytänyt sitä vielä), kolmas silmä auki, ääni ulos otsasta, sisäinen hymy... turha toivo, äänen sijoitus on ollut ihan kateissa. Eikä tuolla miettimislistalla sitä paitsi ehdi enää laulaa.

Eilen hioimme laulua " Minä levitän käteni" ja yritimme saada säveliä oikeille korkeuksille. Alton piti monesti yrittää virittää ylöspäin. Minulle tuo laulu on erityisen vaikea, koska se kulkee niin matalalla (olen todellisuudessa sopraano). Yritin muistella mistä olen milloinkin löytänyt lihaksia ja saada ne toimimaan. Sain, sillä niitä on nytkin kipeinä. Kuitenkin huomasin kurkottavani myös kaulaa ja leukaa sitä ylemmäksi, mitä hankalampaa sävelten virittäminen oli. Kuikuilu on väärin, ehdottomasti väärin :D Eikä naamalihastenkaan vääntely varmaan auttanut asiaa :O Mahtaa kanttorilla olla hauskaa meitä katsellessaan. Kyllä me kuitenkin edistymme. Toivottavasti pääsisimme esittämään laulua. Se on tosi kaunis ja ihmiset pitävät siitä.

Kuoron jälkeen tuli taas vähän tilinpäätösasiaa ja sitten aloin miettiä syksyn Dresdenin matkaa. Ihmisille on jaettu ensimmäiset maksulaput ja ohjelman suunnittelua pitäisi jatkaa. Kirjoitin äsken liudan sähköposteja asian tiimoilta. Eilen kaikki jäi, sillä tulin huonovointiseksi. Arvelin saaneeni mahapöpön, mutta ehkä sellaista ei ollut, sillä nyt voin jo ihan hyvin. Aamun kokous jäi välistä.

Kerrotaanpa tulevasta matkasta. Lähdemme kutsuttuna Saksaan, aivan tsekin rajalle Glasshütteen, joka kuuluu Dresdeniin. Meitä on vastassa seurakunta kuoroineen. Lennämme ensin Berliiniin, josta jollain konstilla hankkiudumme perille. Siellä harjoittelemme ja laulamme sikäläisen kuoron kanssa ainakin jumalanpalveluksessa. Meille jää kaksi vapaata päivää, jolloin ehdimme tutustua kaupunkiin ja sen ympäristöön. Haaveilen ainakin jokiristeilystä. Arvatkaapa vain, olenko innoissani! Reissu kestää kuusi päivää ja tulee vähän kalliimmaksi kuin reissumme yleensä. Toivottavasti kaikki menee suht hyvin.

Tänä iltana minä laiskottelen eli katson videota ja neulon :) Ahh :)