Olen jälleen harrastanut sadonkorjuuta. Puolukat ovat kypsiä ja sain siivota, survoa ja keittää niitä. Sieniäkin siivosin vähän. Itse en ole ehtinyt keräämään, mutta kivaa oli tehdä litratolkulla syötävää talveksi :)

Kuorot ja muut ryhmät alkavat ensi viikolla. Tänään olisi jo alkanut neulekerho, jossa tehdään katulapsipeittoja, mutta minulla on ollut Lähetyskauppa Vakan päivystys. Juttelimme erään asiakkaan kanssa pitkään kahvikupin ääressä ja mietimme, mitä Vakkaan ja seurakuntien myyjäisiin kannattaisi tehdä. Hörhelöhuiveja menisi varmaan nyt. Näin eilen mainoksen uudesta kirjasta Patalappuja a la carte ja mietin, menisivätkö perinteiset patalaput, jos niitä tekisi jouluksi kirjan ohjeilla ja vaikka mainostaisi kirjaa samalla.

Sitä aina innostuu toisten kanssa puhuessaan!

Sormeni syyhyävät joulukorttien pariin. Ensin pitäisi kuitenkin laittaa lähetystyön kirppistavarat järjestykseen. Toin kasan tavaraa äitini luota ja sitä on nyt sekaisin monessa kassissa.

Kohta pääsee taas laulamaan!

Sain olla viikolla paljon toisten lasten kanssa. He riekkuivat ympärilläni ja välillä tuntui, että nyt kaipaan lepoa. Mutta toisaalta juuri silloin minulle myös jää isoin ikävä! Tekisi mieli takaisin heidän luokseen :) Ylpeä eskarilainen Nappu on nyt 6v ja siskotkin ovat kehittyneet hurjasti. Voi sentään. Heistä tulee isoja. Itse he haluavat kasvaa, ja niin pitääkin, mutta minusta aika voisi joskus pysähtyä.

Viikolla tajusin, kuinka suuri kiintymys ja huolehtimisen tarve minussa on myös isompia lapsia kohtaan, vaikka he tietenkään eivät ympärilläni parveilekaan. Jotain samaa siinä täytyy olla kuin vanhemmuudessa, vaikka se onkin vain pieni pilkahdus siitä.



Kävimme, minä, Nappu, Hatti ja Vatti, Saarilan kotieläintilalla Polvijärvellä. Ihana paikka kaikenikäisille! Lapset juoksivat innoissaan eläinten häkiltä toiselle, eivätkä runsaita leikkipaikkoja paljon huomanneet. Vietimme tilalla monta tuntia ja tuntui, että toinen mokoma olisi mennyt ihan tuosta noin vain.

Eläimet olivat kesyjä ja niitä saattoi syöttää. Ihanimpia olivat kanat, kanit ja lampaat, jotka ovat Vatin lempieläimiä. "Minun lamma" hän hihkui. Kuvassa Vatti taitaa olla vasemmalla ja Hatti oikealla. Kaikki kolme viihtyivät lampaita syöttämässä iät ajat.

Hatti viihtyi myös lintuhäkkien luona syöttäen kanoja ja pupuja. Vatti ja Nappu juoksivat luokseni häkkirivistön toisesta päästä ja hihkuivat: "Täti, tule kahtomaan! Tuolla on ihana... se on tämmönen (esittävät kädellään) ja sillä on timanttia! Täti, tule!" Menin katsomaan ja riikinkukkohan siellä oli. Nappu tiesi, että se levittää pyrstönsä komeasti. Missä lie nähnyt. Meille lintu ei suostunut pyrstöään aukaisemaan.