Torstaina laksin suomalaisten yhdistyksen linturetkelle. Kaveri oli ajeluttanut minua bussilla edellisena iltana ja minun oli helppo etsitya nyt lahtopaikalle. Laksimme omilla autoilla luonnonsuojelualueelle Malagan lahelle. Alue oli jokisuisto meren rannalla. Suistossa oli lintuja ja elaimia ja rantahiekalla kuivan merenrannan kasvillisuutta. Laajoja alueita peitti keltainen nuokkukaenkaali, joka oli kauniisti kukassa. Rannalla oli selvasti isompia simpukankuoria kuin Fuengirolassa. Taalla kavi vahemman ihmisia.

Ensimmaiseksi naimme joella valkoisen, sievan silkkihaikaran. Kallio- ja haarapaaskyt lentelivat ymparillamme. Toiset nakivat myos vihreita papukaijoja. Lintukojusta avautui nakyma vesialueelle, jolla oli merimetsoyhdyskunta. Vedessa uivat noki- ja liejukanat ja muutama pikku-uikku ja nelja isoa, valkeaa lintua ruokaili matalassa vedessa pyrsto pystyssa kuin joutsenet. Ne olivat kuitenkin flaminogoja. Siina toteutui yksi toiveeni: nahda flamingoja.

Rannalla oli retkella myos koululaisia. He tervehtivat reippaasti "Hola!" tai "Hello!". Joku uskalsi sanoa "good morning". Naki, etta he olivat ylpeita, kun osasivat ja uskalsivat puhua vierasta kielta :)

Ajoimme takaisin Fuengirolaan ja katselin meri- tai vuoristomaisemaa mietteissani. Oli niin ihana, etta sain nahda oikeaa luontoa.