Olen ihmetellyt, miten vähän olen jännittänyt Espanjan reissua. Ajoittain vain. Luulen, että en ole ymmärtänyt, mitä on tapahtumassa. Asia on liian erilainen kuin mikään, mitä olen kokenut, enkä usko olevani oikeasti lähdössä.

Huomenna lähtee kaveri edeltä ja häntä moikatessa oivallus lopulta iski. Jestas sentään! Reilu viikko ja minun pitäisi lähteä ensin Helsinkiin ja sitten lentokoneeseen ihan yksin. Ja aion mennä tosi kauas. Ja olla siellä kolme viikkoa! Jokin kumma syyllisyys sanoo, ettei minulla ole lupaa seikkailla kolmea viikkoa :O Yksi viikko menisi vielä, mutta kolme ihan noin vain :O

Mutta jos Luoja suo, niin se menee. Joten mitäpä tässä ihmettelemään. Tämän kirjoituksen lopetettuani maksan matkavakuutuksen ja se astuu voimaan. Hain sen jo muutama päivä sitten, mutta ennen maksua tajusin, että siinähän on ikivanhat osoitetiedot. Hoksasin myös, että siltä varalta, että haluankin käydä Afrikan puolella, minun täytyy ottaa koko maailmassa voimassa oleva valuutus. Onneksi se ei ollut juurikaan kalliimpi.

Varmaan moni menee Gibraltarilta meren yli vain tunteakseen, että on käynyt Afrikassa. Luulin, ettei se merkitsisi minulle mitään, mutta merkitseepä sittenkin. Saa nähdä. Joku kysyi, mitä aion tehdä kolmen viikon ajan. En tiedä, ei minulla ole tarkkoja suunnitelmia! Haluan vain elää ja kokea. En epäile yhtään, ettenkö viihtyisi kolmea viikkoa vaikkapa vain meren rannalla.

Nyt pitää lopettaa ja mennä sinne pankkiin. Tänäänkin olen ollut koko päivän liikkeellä. Aamulla kävin tarkistamassa lähetyksen kirpparipöytää ja huomenna vien sinne lisää tavaraa. Päivällä kävin neulekerhossa (siinä, jossa tehdään palapeittoja pietarilaisiin lastenkoteihin). Sen jälkeen tulin kotiin vähäksi aikaa ja neuloin lisää. Ilalla kävin kavereiden luona. Huomenna käyn lisäksi erään rouvan luona, jolla on laatikollinen käytettyjä kortteja. Saan valkata sieltä haluamiani :)