Jos minä pääsisin uudestaan Espanjaan, haluaisin käydä useammalla retkellä. Haluaisin tällä kertaa nähdä meren Atlantin puolelta. Ehkä nyt kävisin Gibraltarilla ja Marokossakin. Ottaisin myös selvää luonnontilaisemmista rannoista. Viettäisin vielä enemmän aikaa rannoilla ja yrittäisin nähdä eläimiä. Menisin joen rantaan useamman kerran ja tuijottaisin vettä tuntikausia, jotta näkisin kilpikonnia.

Minä mietin sitä tosissani: jos lähtisin...

Mutta se on vielä vain ajatus. Juuri nyt on elämässäni neulekerho ja kasa melkein valmiita neulelappuja. Mielessä ovat sadonkorjuujuhlat kirkolla viikon päästä ja tavarat, joita pitäisi etsiä lähetyksen kaapeista myytäväksi. Välissä ovat isän syntymäpäivät. Yksi sisko tulee kaukaa häntä tapaamaan. Isä on onneksi saanut elää pitkään. Onneksi meidän lasten kannalta. Ei läheisistään luopuisi, ei aikuisenakaan.

Viime yönä näin unta, että minulla oli lääkäriaika. Lääkäri piti vastaanottoaan pellon laidassa, tinhaarassa, josta pari kilometriä lapsuudenkotiini. Ajoin hirmuista vauhtia jollain potkukelkan tapaisella eestaas risteystä, mutta en millään saanut kelkkaa pysähtymään oikeaan kohtaan. Aina se liukui risteyksen ohi. Metsästä kuului jo: "Koivunlehti!" Minua kutsuttiin vastaanotolle. Mutta lääkäri ilmoittikin monotonisella äänellä: "Yöapinoita!" Minä saisin jättää lääkärin väliin, koska lauma yöapinoita oli tietenkin jotain, mitä minun piti päästä katsomaan.