Viime viikolla kalenterissa oli muutaman viikon tauon jälkeen merkintöjä ja näköjään se pistää mielen vähän sekaisin. Ehti tottua siihen, ettei tarvitse/saa hoitaa mitään asioita. "Asiat" tarkoittaa tässä kokouksia ja harrastuspiirejä sekä kaikkia niihin liittyviä velvollisuuksia. Puhelinkin alkoi soida. Eivätkä kaikki asiat edes ala vielä! Niin se on taas, että loma-aikoina ei osaa olla, kun ei näe ihmisiä ja loma-ajan jälkeen haluaisi olla rauhassa. Mikään ei täysin kelpaa!

Mutta ei tosissaan. Hyvä, että harrastukset taas alkavat.

Saksalainen kuoro oli kuoro1:n vieraana viime viikolla. Lauloimme yhdessä jumalanpalveluksessa. He ovat jo oikeastaan ystäviä, sillä olemme tavanneet pari kertaa ennenkin. Tuttujen kasvojen näkeminen toi mieleen paljon muistoja Saksan matkaltamme muutama vuosi sitten.

Pähkäilemme kaverin kanssa, olisi etelään lähteminen mahdollista ensi talvenakin.

Haluan pitkästä aikaa elokuviin. Tahdon nähdä Minisankarit - Ruohonjuuritasolla. Epäilin, saisiko pikkusarjan ideasta elokuvan mittaisen piirretyn, mutta lukemani pari arvostelua kumoavat epäilykset. Luotan näkeväni jotain kivaa :)

Nuorempi kummityttö täytti jo 8 vuotta. Ihmeellistä. Olen miettinyt, millaista elämä oli ennen häntä ja isompia sisaruksia. En oikein muista. Aivan erilaista ainakin. Pikkusiskojen synttärit ovat vielä edessä. Pidä, Taivaan Isä, huoli kaikista näistä lapsista ja toisestakin kummitytöstä perheineen. Auta pientä, jota pelottaa yöllä.

Auta häntä, jonka jalka on huonossa kunnossa. Paranna. Sinä voit. Kiitos tavaroista, joita pyysimme. Ohjaa suunnitelmien kanssa kuten haluat. Kiitos Jeesuksesta. Kiitos kesän linnuista ja lepakoista. Ja ketusta ja supikoirasta ja käärmeestä. Ja viitasammakoista.

Hmm, lähtisköhän nyt kotiinsa... vai jatkaisi kirjoittamista? Ainakin pitää siirtää paikkaa. Täällä ei huvita enää olla.

Kokeilen lukea Juha Vuorisen kirjoja. Ei se taida olla ihan minun juttu, vaikka jokin niissä vähän kiinnostaa.